Esikoiskirjailija Henni Kitti maalaa sanoin

17.7.2014 06:01 Karolina Ajanki

Nykyisin Turussa asuva taiteilija ja esikoiskirjailija käy usein pohjoisessa. Tornionlaaksolaisuus kuuluu myös romaanissa.

PELLO – 29-vuotias esikoiskirjailija Henni Kitti istuu terassilla ja juo vihreää teetä. Pellolaisen taiteilijan esikoisromaani Elävän Näköiset ilmestyi huhtikuussa. Kuvataiteilijasta kirjailijaksi heittäytynyt Kitti sanoo, että taiteenlajeissa on paljon samaa.
– Kirjoittaminen on mulle saman asian jatkamista. Tuntuu, että työssä ei ole ollut katkosta.
Sytyke kirjoittamiseen syttyi Berliinissä. Kitti vieraili kaupungissa Kuvataideakatemian residenssissä ja kävi samalla luonnontieteellisessä museossa. Siellä häneen teki vaikutuksen täytetyistä eläimistä koostuva näyttely. Muflonia tuijottaessaan Kitti ymmärsi, että kuva ei riittäisi tutkimaan aihetta.
Siitä sai alkunsa romaani Elävän Näköiset, joka kertoo täytetyistä eläimistä, täyttäjän työstä, kolmen sukupolven elämästä ja Tornionjokilaaksosta.
Ajoitus ja onni kohtasivat
Henni Kitin hiukset ovat piilossa vaaleanpunaisen huivin alla. Tarkkaavainen, terävä katse käy välillä Kitin oikealla puolella virtaavalla Tornionjoella.
Kitti muutti Pellosta Helsinkiin vuonna 2005, jolloin aloitti opinnot Kuvataideakatemiassa. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi vuonna 2011.

Samana vuonna Kitti aloitti yleisen kirjallisuustieteen ja luovan kirjoittamisen opinnot Turun yliopistossa. Sieltä hänet löysi WSOY:n kustannustoimittaja.
– Hain luovan kirjoittamisen Mestarikurssille romaanikäsikirjoituksellani ja pääsin sisään. Kustannustoimittaja luki tekstini ja kiinnostui.
– Olen vieläkin hämmentynyt siitä, että kirja on kansien välissä. Se on ollut niin iso osa elämää.
Tuttu miljöö
Romaani alkaa 1950-luvun Tornionlaaksosta kun Alfred, yksi kirjan päähenkilöistä, tekee syrjähypyn. Samana päivänä Tornionjoki muuttaa suuntaa Alfredin mielessä.
Joki on kääntänyt suuntaansa. Se virtaa etelästä pohjoiseen, vaikka vesi ennen on kulkenut toisin päin.
Kitille oli selvää, että romaani sijoittuu pohjoiseen. Hän ei osaa niputtaa itseään tornionlaaksolaisten kirjailijoiden jatkumoon, vaikka romaanissa kaikuukin tornionlaaksolainen mentaliteetti.
– Se olisi liian ilmeistä, liian helppoa.
Tornionlaakson lisäksi Kitti ammentaa aiheensa Kiirunan kaivostoiminnasta.
Louhinta synnyttää kallion sisään onteloita, joiden päältä maa hiljalleen painuu kasaan ja romahtaa. -- Kiiruna täytyy siirtää, maa ei enää kanna sitä pitkään. Talot vain nostetaan rekkaan ja ajetaan muualle, kaupungintalo sentään on niin iso, että se leikataan kuuteen osaan ja kuljetetaan palasina tulevaan Kiirunaan.
Teos päättyy 2000-luvun Helsinkiin.
Kuvataiteilijan katse ja kirjoittajan työkalut
Kitti sanoo katsovansa Tornionlaaksoa lapsuudesta päin.
– Vaikea nähdä tätä muuten kuin siten, miten lapsena on ajatellut.
– Totta kai asiat muuttuvat ja ihmiset ovat vähentyneet, silti.
Tähän kylään hän (Alfred) syntyi ja kuitenkin se on eri kylä kuin se, jossa hän eli lapsuutensa. Kun hän oli neljätoista, hän meni hetkeksi Ruotsiin, ja kun hän palasi, mitään ei ollut jäljellä, ei mitään, ei mitään, mustaksi hiiltyneitä rankoja lumen seassa, kivijalkoja, ei mitään.
Kitin kerronta on itsessään kuin hiottua kiveä – malmipölyä. Jokainen yksityiskohta, kuten valo eläimen karvassa, on huomioitu.
– Pintojen katsominen on minulle tuttua kuvataiteesta.
– Kielen osalta minulle oli tärkeää naiivius. Pyrin mahdollisen selkeään kieleen.
Reikiä tarinassa
Kitin työskentelystä välittyy kiinnostus luonnontieteisiin. Laajaan taustatyöhön on kuulunut muun muassa perehtyminen eläinten lajimääritelmiin.
– Eläimelle todellisuus on toinen. Se on kiinnostavaa.
– Kiintoisaa on sekin, miten ihminen on ottanut vallan määritellä asioita. Maailma, jossa ihminen elää, on vain yksi osa todellisuudesta.
Romaanissa maailma on vähän vinksahtanut. Juonikulku noudattaa epätavallista kaavaa.
Suuret tapahtumat on häivytetty ja pienille asioille on annettu paljon tilaa. Aikasiirtymissä on aukkoja tai reikiä, kuten Kitti niitä nimittää.
Samoihin piirteisiin Kitin tornionlaaksolaiset lukijat ovat kiinnittäneet huomiota.
Kitti vieraili Tornionlaakson kirjaston kirjakahvilassa Pellossa 9. heinäkuuta. Siellä esikoiskirjailija kertoi kirjasta, sen syntyvaiheista sekä vastaili yleisökysymyksiin.
– Halusin kokeilla, voiko keskiössä olla jokin muu asia kuin juoni, Kitti yllättää kirjakahvilassa.
– Taiteen keinoin tutkin minua kiinnostavia asioita. Eläimet tulivat keskeiseksi.
Arvot esille
Romaanin esinemotiiveina toimivat täytetyt eläimet saavat kyseenalaistamaan asioita. Mikä tekee asiasta elollisen? Onko elävällä ja elävän näköisellä suuri ero?
Tästä keskusteltiin ääneen kirjakahvilassakin.
– Kirjoittaminen on jatkuvaa kyseenalaistamista. Ehkä Elävän Näköiset pohjimmiltaan pohtii sitä, mitä elämä on, Kitti sanoo kirjastossa.
– Olen halunnut antaa arvoa ihmistä ympäröiville asioille.
Kesäpäiviä pohjoisessa viettävä taiteilija ei välitä julkisuudesta. Ei hän koe, että ihmiset ympärillä suhtautuisivat häneen toisella tavalla.
– Tietysti on kiva, että työ saa huomiota.
Kitti jatkaa yleisen kirjallisuustieteen opintoja Turussa ja toivoo kirjoittavansa myös tulevaisuudessa.
– Mutta se kaikki vaatii aikaa ja hiljaisuutta. Rytmitän opintoja kirjoittamisprosessin kautta.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia Henni Kitin teoksesta Elävän Näköiset.


Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net