Esa Mäki vaihtaa politiikan metsän rauhaan

13.12.2012 06:01 Minna Siilasvuo

LAMPSIJÄRVI – Epäilemättä yksi jos toinenkin kunnallispolitiikkaa seuraava kansalainen hiukan hämmästyi, kun pitkäaikainen keskustalaisvaltuutettu Esa Mäki ilmoitti, ettei aio enää asettua ehdolle vaaleissa. Maanantaina lampsijärveläinen maanviljelijä istui näillä näkymin viimeistä kertaa valtuustosalissa käymässä läpi Pellon kunnan talousarviota.

– Kypsyttelin poisjääntipäätöksen vuosi sitten. Luottamustehtävä kunnanvaltuutettuna on tietysti pois omasta työajasta, mutta onhan se toisaalta myös hyvä syy käydä jossakin muualla, lähteä pois tilalta. Kun ei viitsi lähteä muuten rokuliin, voi aina lähteä kokoukseen...

Jos on mukana kunnallispolitiikassa, tulee helposti vedetyksi moniin muihinkin luottamustoimiin. On vesiosuuskuntaa, kyläyhdistystä, metsästysseuraa ja niin edelleen. Nuoria ihmisiä on niukasti – moni asia pyörii Lampsijärvelläkin virkeitten eläkeläisten voimin.

– Kunnanvaltuutetun pitäisi ehtiä käydä myös kyläkekkereissä, sillä siellä kuulee kaikenlaista sellaistakin, mitä ei suoraan kysyttäessä kerrota. Kylätapaamisissa saatetaan kajota asioihin, jotka on hyvä ottaa huomioon kunnan päätöksiä tehtäessä.

Politiikkaan ja sieltä pois

Esa Mäki kiinnostui politiikasta jo 1970-luvun puolivälissä, jolloin Pellossa käynnistyi keskustanuorten toiminta. Kunnallispolitiikkaan hän lähti vuoden 1981 alussa, jolloin hänet valittiin mukaan lautakuntatyöhön. Vuonna 1985 hän pääsi valtuustoon, mutta putosi seuraavalla kaudella.

– Vaalityö epäonnistui silloin, mutta vuodesta 1989 lähtien olen ollut valtuustossa yhtäjaksoisesti. Se tekee kaiken kaikkiaan kuusi kautta, ja viimeiset kuusi vuotta olen ollut mukana myös kunnanhallituksessa.

Kunnallispolitiikasta luopuminen oli monen tekijän summa.

– Viimeisen vuoden aikana eripuraa oli paljon, ja mie kyllästyin siihen. Siitä on kyllä hyvä mieli, ettei ole paha mieli. Ihmiset ovat erilaisia, mutta vain asiat riitelevät. Sen lisäksi iän karttuessa alkaa arvostaa erilaisia asioita ja haluaa olla vapaampi velvoitteista.

Rentoutusta metsästä

Missä yhteiskunnallisesti valveutunut maanviljelijä sitten rentoutuu? Missäpä muualla kuin metsässä, luonnon rauhassa ja puiden huminassa.

– Vaikka pääosa elannosta tulee lypsykarjataloudesta, on metsätalous erityisen lähellä sydäntäni. Metsästä ei tarvitse olla edes iso saanto, kun saisi joka päivä käytyä. Voi vaikka vähän istahtaakin kannon nokassa, Esa haaveilee.

Mäen tila on lohkottu vuonna 1754 perustetusta kantatilasta, ja Esa Mäki on sen kahdeksas isäntä suoraan alenevassa polvessa. Vuodesta 2004 hän on ollut ainoa maanviljelijä Lampsijärvellä. Siihen saakka Kankaan Tapanilla oli viljelystä ja miehet tekivät paljon yhteistyötä. Heillä oli yhteisiä koneita ja he tekivät melkein päivittäin jotakin yhdessä. Nykyään kollegoita ei ole.

– Työ on nykyään aika yksinäistä. Vuoden 1995 jälkeen alkutuotannossakin on menty EU:n takia vapaaseen kilpailuun, mikä metsätaloudessa oli jo aiemmin. Tulonmuodostus muuttui rajusti: tulo tulee tukina, ja viljelytyön laatu on muutunut toisarvoiseksi, Esa suree.

Myös EU:n kylkiäisinä tulleet erilaiset tarkastukset rasittavat maanviljelijää ja nakertavat työaikaa.

– Mie olen selvinnyt ihan kohtuullisilla tarkastusmäärillä, mutta esimerkiksi Leinosen Petri Kukkolasta kertoi, että hänen tilallaan oli tehty yhden vuoden aikana 17 tarkastusta. Valvonta on kuin käenpoika, jota me elätämme.

Ruokaa joka päivä

Esalla on tilallaan 11 lypsylehmää ja noin 30 päätä ylämaankarjaa. Lähivuosina karjanpito täytyy lopettaa, sillä navetta tulee tiensä päähän. Jatkajaa ei ole näillä näkymin tiedossa, eikä omaan tarpeeseen kannata enää rakentaa uutta navettaa. Esalla on siitä huolimatta luja maausko.

– Perusmaatalous on sitovaa, mutta joka päivä myös syödään. Nostan hattua niille, jotka ovat investoineet perusmaatalouteen, sillä maidontuotanto on se, joka täällä elättää. Nykyään puhutaan paljon ruoan kotimaisuudesta ja lähiruoasta, mutta kotimainen ruoka ei enää riitä. Esimerkiksi juustoista noin 40 prosenttia on jo nyt tuontitavaraa, joskin juustoa myös viedään.

Kun Mäen tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 1979, oli vanha isäntä jo yli 70-vuotias.

– En osaa sanoa, miksi juuri minä ryhdyin jatkamaan tilanpitoa. Siihen aikaan jatkopesteistä vähän kilpailtiinkin – joskaan ei meillä – mutta kuusi vanhempaa veljeäni olivat kaikki yrittäjiä ja nuorin opiskeli vielä. Minä olin sopivan ikäinen asettumaan isännäksi, joten ratkaisu oli kaikkien kymmenen sisaruksen mielestä hyvä.

Saman vuoden joulukuussa Esa ja hänen valittunsa Raija solmivat avioliiton. Raija oli ehtinyt olla jo parin vuoden ajan töissä kunnan päiväkodissa, missä hän työskentelee edelleen.

– En kadu jäämistäni. En ole käynyt tilalta juuri muualla kuin armeijassa, mutta en sitten tiä, enkö ole tohtinut lähteä vai eivätkö muut ole tohtineet jäädä.

Kateus pitää ansaita

Ei Esan veljiltäkään ole uskallusta puuttunut: kuusi vanhinta on yrittäjiä. Ainoastaan nuorin on palkkatyössä.

– Yrittäminen – ja erityisesti pk-yritykset – tuntuu Pellossakin olevan ainoa varteenotettava työllistäjä. Palvelutkin kyllä työllistävät, mutta me emme elä tuottamalla palveluita ylen paljon. Täytyy syntyä myös jotakin lisäarvoa. Naapurin vanha isäntä sanoi joskus, että leipä pitää ottaa maasta, puusta tai vedestä.

Esan mielestä väite pitää edelleen paikkansa. Esimerkiksi kalastuksesta voisi löytyä hyviäkin ansaintamahdollisuuksia, mutta ala ei ole ainakaan toistaiseksi kovin vetovoimainen.

– Nykyään työteliäisyyttä ja ahkeruutta ei arvosteta kovinkaan korkealle. Pitää olla pätäkkää, että on jotakin. Hyvin pärjäävää kadehditaan, mutta ei haluta selvittää, mitä hän on tehnyt ansaitakseen varallisuutensa ja tullakseen toimeen niin hyvin. Säälin saa pyytämättä, mutta kateus pitää ansaita!

– Ajatellaanpa vaikka Kriston Armasta: johan hän tulisi toimeen, vaikka ei tekisi enää yhtään mitään. Silti hän jaksaa ahkeroida, ja hänen toiminnastaan hyötyy koko ympäristö. Mitä enemmän hän levittää rahaa ympärilleen, sitä enemmän se synnyttää toimeliaisuutta, vilkastuttaa yrityselämää ja tuottaa hyvinvointia.

Pellolta metsään

Kun Esa Mäki alkoi isännöidä sukutilaansa, näytti lappilainen maatalous kovin erilaiselta kuin nyt. Esimerkiksi Pellon kunnassa oli 112 lypsykarjatilaa nykyisten 14:n sijasta.

– Toimivilla maatiloilla on iso merkitys paikallistaloudelle, mutta maatalouden loppumisen voi nähdä paljaalla silmälläkin. Peltoheitot lisääntyvät, kunnes vuosikymmenien kuluttua metsä peittää ne.

Kun maidontuotanto aikanaan loppuu Mäen tilalla, Esa aikoo jatkaa metsätöiden parissa. Niitten tekemisen hän aloitti Repolassa vuonna 1974, ja on jatkanut työtä joka vuosi milloin enemmän, milloin vähemmän. Viime vuosina hän on tehnyt ainoastaan hankintahakkuita ja metsänhoitotöitä omalla tilalla.

– Metsässä on mukava touhuta. Työn jälki näkyy ja tuleehan se halvemmaksikin kuin kaljalla istuminen. Olen vuosikymmenien aikana kasvattanut tilan metsäpinta-alaa järjestelmällisesti vähän kerrassaan. Nyt se on noin kolminkertainen ostohetkeen verrattuna.

Ennen maatalouden lopettamista jälkien tulee kuitenkin olla puhtaat, eikä tilalla saa olla vierasta pääomaa.

– Meillä on neljä aikuista lasta ja yhdeksän lastenlasta. Toivon, että joku heistä tulee vielä asumaan tänne, sillä sukutilan autioituminen tuntuisi pahalta. Mitään karjanpitovelvollisuutta en kuitenkaan aio jättää heille perinnöksi.

Isovanhempien ruuhkavuodet

Esa Mäki on ollut 1970-luvun alusta lähtien mukana metsästysseura Kiuas ry:n toiminnassa.

– Olen ollut 1970-luvun lopulta saakka mukana hirviporukassa, mutta ehdin olla metsällä ikävän vähän.

Tilanne voi nyt muuttua, kun valtuustotyöskentely jää pois. Ylijääneestä ajasta saattaa siitä huolimatta syntyä kilpailua.

– Raijalla ja minulla ovat parhaillaan meneillään isovanhempien ruuhkavuodet, kun vanhin lapsenlapsi on kahdeksanvuotias ja nuorin vasta puolen vuoden ikäinen. Vanhin oli jo kuulemma epäillyt toisessa mummolassa, että ”ei siellä Lapissakaan enää kannata käydä, jos pappa pistää lehmät pois. Sitten hän katsoo vain uutisia päivät pitkät”.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net