Eränkäynti ja urheilu kuuluvat Leif Taavolan elämään

27.9.2012 06:01 Pasi Romakkaniemi


Juoksengilainen Leif Taavola on tuttu näky niin urheilukentän reunalla kuin hirvimiesten kahvitulilla. Kesällä miehen löytää Väylän rannalta lohivapaa heiluttamasta.

JUOKSENGI – Kun veri vetää metsään, ei sitä voi vastustaa. Ruotsin Juoksengissa syntynyt ja asuva Leif Taavola on oiva esimerkki tästä. Vaikka miehen isä ei metsästänyt eikä kalastanut, ampui Leif ensimmäisen jäniksensä 12-vuotiaana poikasena, ja siitä lähtien on eränkäynti kuulunut hänen elämäänsä ja vuodenkiertoonsa kiinteällä tavalla.

Ja metsämiehellä on oltava koira, ei pyytäminen ilman sitä ole mitään! Leifillä tämä on tarkoittanut joko suomenpystykorvaa, norjanharmaata hirvikoiraa tai – rotufanaatikkojen kauhuksi – sekarotuista.

Ajatellen Suomessa tällä hetkellä kiihkeänä vellovaa rotukoirien terveysongelmakeskustelua on Leif ollut tavallaan aikaansa edellä. Hänellä kun ne parhaat pyyntikoirat ovat olleet sekarotuisia, ja terveysongelmat lähes tuntemattomia.

– Yhdelle koiralle ammuin kolmen tiiman haukkuun hirven, kun koiralla oli ikää 14 ja puoli vuotta! Se kertoo paljon koiran terveydestä, Leif toteaa.

Toki sekarotuisten sukutaustasta löytyy rotukoiran kirjoissa kulkevia hirvikoiria, mutta koiraihmisissä niin yleistä rotufanaattisuutta Leif ei ole koskaan ymmärtänyt.

Jalka- ja koripalloa

Nuorempana oli yksi asia, joka ajoi eränkäynninkin edelle: urheilu. Koripallo ja jalkapallo veivät miestä ensin pelaajana, sitten valmentajana pitkin Ruotsia ja Suomea niin, ettei vapaa-ajan ongelmia tunnettu.

– Ensin pelasin itse 17 vuotta aktiivisesti jalkapalloa, sen jälkeen toimin 15 vuotta koripallovalmentajana. Parhaimmillaan valmensin seitsemää eri joukkuetta.

Luonnollisesti urheilu vei miehen kaiken ajan, mutta Lefin mukaan se myös antoi paljon: uusia ystäviä, matkoja ja menestystäkin. Kirkkaimpana niistä ehkä Ruotsin koripallomestaruus 12-vuotiaana. Kun Santa Claus -turnauksessa Rovaniemellä Juoksengin kyläjoukkue kaatoi miljoonakaupunki Moskovasta saapuneen joukkueen, teki suomalainen Koris-lehti miehestä jutun. Lienee lehden ainoa juttu, joka on tehty ulkomaalaisvalmentajasta.

Siteet Suomeen olivat urheilun puolella muutenkin kiinteät, sillä Leif auttoi muun muassa Kemin Intoa koripallovalmennuksessa. Urheiluinnostus siirtyi myös omiin lapsiin, sillä Leifin tytär valittiin aikoinaan Luulajan urheilulukioon koripalloharrastuksen ansiosta. Koko maasta samalla perusteella valittiin kouluun vain kahdeksan tyttöä. Pojan urheilu-ura päättyi polvivammoihin.

Liikkumattomat lapset

Urheiluvastaavana eri kouluissa useita vuosia toimineena Leif ei voi olla murehtimatta jatkuvia koulumaailman säästöjä. Niiden seurauksena ryhmäkoot kasvavat koko ajan, vaikka henkilökohtaista apua tarvitsevien nuorten määrä ei ainakaan ole vähentynyt.

Nykylasten liikkumattomuus on yksi asia, joka Leifiä huolestuttaa:

– Tämän päivän lapset eivät harrasta liikuntaa. Iso syy tähän on tietokone, jonka ruutu tuntuu tehokkaasti sitovan lapset aivan liian pitkäksi aikaa. Toinen syy on siinä, että lapsille on niin paljon muutakin tekemistä, ja siitä syytän osittain meitä vanhempia.

– Annamme lapselle kaiken valmiiksi aikataulutettuna, järjestämme ohjelmaa niin että lasten oma-aloitteisuus katoaa. Lapsi ei enää saa olla samalla tavalla lapsi kuin ennen – touhuta pihaleikeissä, rakentaa, uida…

Leif pelkää, että ainakin yksi sukupolvi on menetetty perinteisessä lasten omaehtoisessa touhuamisessa ja lapsen leikkeihin kuuluvana luonnollisena tekemisenä.

Hyvän esimerkin tästä antoi lapsille suunnattu kalastusleiri, missä opetettiin niinkin luonnollinen asia kuin mato-onginta. Nykypäivän vanhemmista ei ole opettamaan lapsille tätäkään ennen niin tuttua kesäistä asiaa.

Muuttavat hirvet

Jos nuorempana ei aika riittänyt urheilun lisäksi eränkäyntiin, on Leif nyt ottanut sen asian metsästys- ja kalastuspuolella korkojen kanssa takaisin. Syksyt kuluvat hirvijahdissa niin Ruotsin kuin Suomenkin puolen vaaroilla. Leifin vaimo Aliisa kun on syntyjään Suomen Juoksengin tyttäriä. Leifin äitikin on lähtöjään suomalainen, mutta aivan Etelä-Suomesta.

Ruotsin ja Suomen puolen metsästyskulttuurin vertailu onkin miehelle helppoa. Eroja löytyy, vaikka rajattomasta rajasta mielellään puhutaankin.

– Suomen puolella hirvijahdin säännöt ovat suoraviivaisempia. Päällikön sana on laki ja se on sama kaikille. Ruotsin homma on vähän epämääräisempää, ei niin suoraoikoista. Meillä diskuteerataan ja joskus tuntuu että sääntöjen noudattaminen riippuu paljon metsästäjästä.

– Suomen puolella monella seuralla on hienot, lämpimät kämpät ja lihankäsittelytilat kylmiöineen. Täällä Ruotsissa on vain lahtivajat. Suomessa metsästysseuratoimintaan kuuluu paljon muutakin kuin itse metsästys. On monenlaista talkoota ja riistanhoitotyötä, se on kokonaisvaltaisempaa.

Yhteistyö yli Väylän olisi Leifin mielestä hyvin toivottavaa. Sitä voisi tapahtua vaikkapa riistanhoitoyhdistysten yhteisten ampumakisojen tapaan leikillisessä maaotteluhengessä. Toinen yhteistyön paikka olisi hirvipolitiikassa. Loppujen lopuksi kun metsästetään kuitenkin yhteisiä eläimiä, sillä Väylä ei ole niille mikään kulkemaeste.

– Minun oli muutama vuosi sitten vaikea olla vakavana, kun istuin ensin Matarengissa riistakokouksessa ja sitten Pellossa. Matarengissa kerrottiin, kuinka Suomesta tulee meille hyvin hirviä jäätä pitkin ja pari viikkoa myöhemmin vastaavassa kokouksessa Suomessa kehuttiin Ruotsista tulevan Suomeen hyvin hirviä!

Ukkoutuvat pyytäjät

Ruotsissa hirvijahti alkaa jo syyskuun alussa, kun Suomessa metsään päästään vasta syyskuun viimeisenä lauantaina. Aikaisempaa pyyntiaikaa Leif pitää ehdottomasti parempana, vaikkakin nykyiset lämpimät syksyt tuovat omat ongelmansa. Kaadon jälkeen saattaa olla totinen paikka, kun hirveä suolistavan miehen kimpussa ovat niin mäkäräiset, paarmat kuin kärpäsetkin.

Ehkä lämpimistä syksyistä johtuu myös vuosi vuodelta myöhäisemmäksi siirtyvä kiima, minkä seurauksena vasat syksyllä ovat onnettoman pienikokoisia.

– 15.9. käynnistyvä pyynti voisi olla oikeampi ajankohta, kuin tämä nykyinen, Leif pohtii.

Jos Suomessa hirviporukat ukkoutuvat hyvää vauhtia, on ilmiö sama myös kuningaskunnan puolella.

– Meilläkin aikaisemmin, ennen mönkijäaikaa, oli 50 vuotta ikärajana. Sen vanhemman ei tarvinnut osallistua hirven kiskomiseen metsästä. Nyt ei koko porukasta löytyisi montaa köyteen tarttujaan, jos ikäraja olisi sama!

Lihan vuoksi

Voimakkaasti kasvanut hirvikanta on tuonut mukanaan myös saalislihan ylikorostamisen. Itse metsässä olo oli ennen tärkeää, mutta nyt liha on kaikki kaikessa.

– Hauskuus touhusta on kadonnut. Ennen, kun koko kylällä saattoi olla vain kaksi pyyntilupaa, nautti pyynnistä aivan eri tavalla. Metsälle lähtivät ne, jotka tykkäsivät itse pyynnistä. Nyt mukana on paljon niitä, jotka ovat mukana vain lihan takia!

Yksi pyynnin luonnetta rajusti muuttanut tekijä on gps-koiratutka. Kun miehet ennen lähtivät koiran kanssa kairaan reppu selässä, istutaan nyt autossa silmät puhelinta tapittaen ja koira hortoaa omia aikojaan metsässä kilometrien päässä miehestä. Kun koira sitten löytää hirven, on vuorossa nopeita siirtymisiä autolla.

– Helpompaahan tämä on kuin kävely, mutta pyynnin hauskuudesta en välttämättä puhuisi. Koiratkin pilataan sillä, että lähdetään heti autolla hakemaan koiraa, ei anneta sen palata miehen luo omia jälkiään.

Pyynti on luonnollisesti tehokkaampaa nykytekniikan avulla, ja Leif ennustaakin hirvenpyytäjille eteen laihoja vuosia:

– Aina syytetään tauteja, kun kanta romahtaa. Kyllä se kaksijalkainen pyssyn kanssa on pahin tauti ja jonkun vuoden päästä saadaan miettiä, mitä metsästetään.

Linnunpyynnin eroja

Myös linnunpyyntiä on Leif päässyt seuraamaan molemmin puolin Väylää. Suomen tiukkaa rajoituspolitiikkaa hän ei tahdo ymmärtää, kun tutkimusten mukaan metsästyksen osuus lintukantojen verottajana on vain neljän prosentin luokkaa. Metsien hakkuut ovat molemmin puolin Väylää samaa luokkaa, mutta metsäojia on Ruotsissa vähemmän.

Usein Suomessa joudutaan tyytymään vain muutaman viikon pyyntiaikaan, vaikka Ruotsissa on aina sama, useita kuukausia pitkä pyyntiaika.

– Ruotsissa on silti enemmän lintua. Yksi syy siihen saattaa löytyä metsästäjien ampumista pienpedoista samalla kun he pyytävät muuta riistaa. Lintumies ampuu näädän ja jäniksen pyytäjä ketun ja tekee samalla riistanhoitotyötä, Leif pohtii.

Tärkeä lohi

Kalastus on Leifille yhtä tärkeässä roolissa kuin metsästyskin. Hän on yksi molemmin puolin Väylää toimivan Tornedals Sportfiskeklubin perustajista. Innokkaat kalamiehet perustivat seuran, jotta saattoivat osallistua piirin ja maan mestaruuskisoihin. Yhtenä tärkeänä osana seuran toimintaa on ollut nuorisotyö, jolla pyritään saamaan nuoria mukaan kalastusharrastukseen.

Talvella pimpalataan, mutta kesää ei voi ohittaa ilman lohenpyyntiä. Ruotsalaiseen tyyliin Leif on keskittynyt rantakalastukseen, johon Kattilakoski sekä yläjuoksun pienemmät kosket antavat mainiot puitteet.

Vuodesta 1996 lähtien on mies kantanut juhannuslohen Väylän rannalta kotiin.

– Lohi on meille hieno ja tärkeä asia. Niin tärkeä, ettei sitä ahneudella saa pilata. Nykyinen elokuun loppuun jatkuva pyyntiaika saa meidän puolella 99-prosenttisesti urheilukalastajien tuomion. Kyllä pyynti saisi loppua elokuun puolivälissä, sillä sen jälkeen pyydetty kala ei enää ole rapea ruokakalana.

– Kala on tummunutta, ja kun se puolustaa reviiriään on se helppo pyytää pois. Annettaisiin niiden jäädä rauhassa kutemaan, jotka on siihen asti mereltä ja pyytäjistä selvinneet!

Leif huomauttaa, että kun kutukalat pyydetään pois, on samoille paikoille turha odottaa seuraavana kesänä paikkakaloja.

Kulleverkkopyytäjien suuria saaliita ei hän voi ymmärtää.

– Verkkopyytäjien saalista pitäisi rajoittaa samalla tavalla kuin vapapyytäjienkin. Joelle sopivat kaikki ja jokaiselle riittää lohtakin, kun kukaan ei heittäydy liian ahneeksi. Kulleverkkopyytäjät, jotka eivät ymmärrä oman toimintansa seurausta, kaivavat omaa hautaansa, Leif ennustaa.

Euroopan Unionin roolin lohen pelastajana hän näkee tärkeäksi. Lohta mereltä kyllä Väylään nousee, jos reiät sen pääsemiseen jokeen pidetään auki.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net