Emilia Andersson liikkuu työkseen ja rentoutuu käsitöiden parissa

23.10.2014 06:01 Pia Loman

NUOTIORANTA – Jos olet osallistunut johonkin Meän Opiston jumppaan, olet erittäin todennäköisesti tutustunut myös jumppien pirteään ohjaajaan, Emilia Anderssoniin. Emilia ohjaa tänä lukuvuotena 12:aa ryhmää ja liikuntalajeja on kahvakuulasta vesi- ja tuolijumppaan.
– Oma suosikkini jumpista on ehkä kahvakuula, sillä se on uusi laji. Kaikissa ryhmissä parasta on kuitenkin se, että osallistujat ovat niin ihania.

Takaisin kotimaisemiin

Vuonna 2012 Rovaniemen ammattikorkeakoulusta (nykyään Lapin AMK) liikunnanohjaajaksi valmistunut, 27-vuotias Emilia muutti takaisin kotiseudulleen Ylitorniolle kesällä 2013. Hän aloitti työt kunnan nuoriso-ohjaajan sijaisena syksyllä. Ennen tätä hän oli ehtinyt kartuttaa työkokemusta myös Pudasjärvellä.
– Kuulin opiskelukaveriltani, että Pudasjärvelle haetaan liikunnanopettajaa yläasteelle, hain ja pääsin sinne töihin.
Pudasjärvellä Emilia viihtyi yhden lukuvuoden verran ja muutti sieltä Ylitorniolle. Sillä tiellä hän on edelleen. Emilian työnkuva on tosin hieman muuttunut viime vuodesta; hän tekee tällä hetkellä päätoimisesti liikunnanohjaajan töitä mutta pari viikonloppua kuusta hän on nuorisotalolla töissä.
Lapsesta asti liikuntaa harrastaneen Emilian lajeja ovat olleet hiihto ja yleisurheilu.
– Jossain vaiheessa piti tehdä valinta näiden kahden välillä, valitsin yleisurheilun. Lajejani olivat pikajuoksu, pika-aidat ja pituushyppy. Aluksi hiihto jäi kokonaan pois, mutta nykyään hiihdän keväisin ja isoveljen metsäkoirien kanssa jäällä.
Liikunnallisen työn lisäksi Emilia pyrkii käymään kolmesta neljään kertaa viikossa kuntosalilla nostamassa rautaa.

Ukin asunto omaksi kodiksi

Emilian ukki työskenteli aikoinaan rajavartijana. Hän asutti Nuotiorantaan vuonna 1958 rajamiehille rakennettua taloa ja jätti talon perinnöksi Emilialle ja tämän veljelle. Kun Emilia muutti takaisin Ylitorniolle, oli talo tyhjillään ja hän teki siitä itselleen kodin.
– Aikanaan tässä asui kaksi eri taloutta ja talossa oli kaksi sisäänkäyntiä. Talon kaksi huonetta ovat toistensa peilikuvia, eli nykyiset olo- ja makuuhuone.
Emilian ukki remontoi 1990-luvun alussa talon yhden perheen asuttavaksi ja 1990-luvun lopulla taloon rakennettiin sauna ja pesuhuone. Pientä remonttia on tehty myös myöhemmin.
Nuorta naista ei pelota asua yksin metsän keskellä. Lähin naapuri hänellä asuu kilometrin päässä eikä naapurissa sijaitseva vankilakaan pelota häntä.
– En minä pelkää mitään enkä ketään. Ei täällä hirveästi liiku tuntemattomia ja onhan vankilalla kamerat, Emilia naurahtaa.

Lappi sydämessä


Emilia kertoo viihtyvänsä Ylitorniolla hyvin.
– Olen Lapin tyttö, ei minua saisi täältä kirveelläkään pois. Jos töiden perässä pitäisi muuttaa, niin sitten voisin mennä mielelläni vielä pohjoisempaan tai ulkomaille. Muuttaisin mieluummin ulkomaille kuin etelään.
Lukion jälkeen Emilia haki opiskelemaan merkonomiksi. Hän ei vielä oikein tiennyt miksi isona ryhtyy, mutta kuuli kaveriltaan, että Lapin ammattiopiston merkonomin linjalle on vielä paikkoja auki. Niin hän otti yhteyttä kouluun ja kirjoitti hakemuksen.
Kun tieto opiskelupaikasta tuli, hänen piti aloittaa koulu seuraavana päivänä kello kahdeksan. Siihen jäivät silloiset kesätyötkin kesken.
– Äiti vei minut Rovaniemelle, minulla oli tyyny, peitto ja lakanat matkassa. Pääsin majoittumaan kaverin luokse ja asuin hänen luonaan muutaman kuukauden.
Vuoden opintojen jälkeen Emilia päätti kuitenkin hakea liikunnnohjaajaksi. Hän pääsi sisään varasijalta, mutta koska merkonomin tutkintoa oli enää vuosi jäljellä, hän päätti tehdä sen loppuun ja haki liikunnanohjaajan koulutukseen jatkoa. Opinnot Urheiluopistolla alkoivat 1.9.2008.
Rovaniemellä Emilia viihtyi yhteensä kuusi vuotta mutta ei haikaile sinne takaisin.
– Rovaniemellä oli kivaa, mutta en kaipaa hektistä kaupunkiympäristöä. Aina kun olen käynyt kavereiden luona kaupungissa ja nukkunut kerrostalossa, minulle tulee tunne, että betoniviidakko ei ole minun paikkani.
– Kun etelästä ajaa kohti pohjoista ja pääsee tielle 21, minulle tulee aina olo, että tulen kotiin, Emilia toteaa.
Toki monet hänen ystävistään ovat ihmetelleet hänen päätöstään palata maaseudulle. Mutta se ei Emiliaa haittaa. Näissä maisemissa hänen sielunsa lepää. Monet luokkakaverit ovat kuitenkin päätyneet asumaan isoihin kaupunkeihin.
– Ystävien luona pääsee helposti käymään. Täältä pääsee aina pois jos niin haluaa, mutta minusta on aina ollut kiva tulla takaisin.
 Jos vain olisi mahdollista, moni Emilian ikätoveri päätyisi samaan ratkaisuun kuin hän.
– Viimeksi luokkakokouksessa monet sanoivat, että muuttaisivat mielellään takaisin jos vain saisivat töitä, Emilia kertoo.

Käsitöiden harrastaja


Työn ja liikunnan ohella Emilian aika kuluu käsitöiden ja askartelun parissa. Koti on täynnä työvälineitä: helmiä, nauhoja, puikkoja ja vaikka mitä käsityöläinen tarvitsee. Viikonloppuna Emilia osallistui myös tiffanylasi- ja hopeakorukurssille. Hopea oli hänelle jo entuudestaan tuttu materiaali.
– Hopealangasta ja -lusikoista olen tehnyt paljon töitä. Helmistä teen avainnauhoja. Onhan tämä tällaista helmien kanssa leikkimistä, kahta samanlaista nauhaa en ole vielä tehnyt, Emilia naurahtaa.
Hän kertoo rentoutuvansa erinomaisesti myös sohvalla sukkapuikot tai virkkuukoukku kädessä.
Tulevaisuuden haaveena Emilialla onkin oma askarteluhuone. Kenties hivenen isommassa kodissa.
– Ja mies ja pari lasta, niillähän pärjää, Emilia nauraa.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net