Emerituspiispa Mikko Heikka jatkaa vaikuttamista eläkkeellä

28.6.2012 06:01 Kari Kaulanen

Viime vuoden syyskuussa Mikko Heikka osallistui Ylitornion yhteiskoulun vuonna 1960 päättäneiden luokkakokoukseen.

TORNIONLAAKSO – Mikko Heikka on yksi niistä monista tornionlaaksolaisista, jotka lähtivät etsimään leipäänsä kotiseudun ulkopuolelta. Mikon matka vei pääkaupunkiseudulle, missä hän helmikuun alussa jäi eläkkeelle Espoon hiippakunnan piispan paikalta.

Mikko Heikka näki päivänvalon Aavasaksan juurella Lapin sodan alla 19.9.1944. Hän oli vain parin viikon ikäinen, kun edessä oli evakkomatka Ruotsin puolelle, Orjasvaaraan. Perheeseen kuuluivat äiti ja kolme lasta sekä mummu.

Myös lehmät ja lampaat otettiin matkaan. Sika sen sijaan ei päässyt mukaan, vaan se teurastettiin, pantiin laatikkoon ja haudattiin maahan, joka oli jo alkanut routia.

Mikko sai nimen ja hänet otettiin kristillisen seurakunnan yhteyteen evakkoleirissä suoritetussa tilaisuudessa, jossa Muonion silloinen ja Pellon tuleva kirkkoherra Eemeli Salmi kastoi useita lapsia.

Evakkomatka kesti kevääseen asti. Portimossa sijaitseva koti ei kuitenkaan osunut saksalaisten reitille, joten perhe pääsi takaisin oman katon alle. Kylmässä maassa talven viettänyt sika puolestaan piti huolen siitä, että nälkää ei tarvinnut kärsiä.

Elämän syrjään kiinni pääsemistä auttoi se, että mummulla oli kauppa, jonka toiminta jatkui heti perheen palattua kotiin.

Mikko kertoo, että hänellä ei ole isästään minkäänlaista muistikuvaa, sillä tämä menehtyi heti rauhan tultua sodassa saamiinsa vammoihin.

Portimosta kirkonkylään

Mikko Heikan perhe muutti kirkonkylälle, mistä äiti oli saanut rintamamiestilan.

– Siihen pappilan pellolle rakennettiin rintamamiestalo, kun minä olin viiden vuoden vanha, Mikko kertoo.

– Muutimme taloon alkukesästä ja muistan, kuinka heräsin, kävelin vastamaalatulle verannalle ja katselin kesäaamussa hopeisena uomana välkehtivää Tornionjokea. Uittomiehet asettelivat puomeja ja väylältä kuului veneiden puksutus, Mikko Heikka kertaa mieleen painunutta lapsuusmuistoaan.

Toinen tärkeä muisto lapsuudesta on lämpimän ruisleivän tuoksu Portimon kaupalla, missä Mikko usein kesäisin autteli mummoaan.

Hieman vanhempana Mikko möi Aavasaksan juhannusjuhlilla karkkia ja jäätelöä saaden niistä mukavasti tuloakin.

– Siinä näki juhannusjuhlien kulttuuritarjonnan, mutta samalla myös sen ikävämmän puolen, hän muistelee.

Tornionjoelta teologiseen

Kolme ensimmäistä kouluvuotta Mikko kävi Säipän talossa, jossa oli myös kirjakauppa. Neljännelle luokalle hän pääsi jo uuteen koulurakennukseen, josta siirtyi Ylitornion yhteiskouluun.

Kanttori Paavo Seppäsen asunnon yhteydessä olleen kirjaston kirjat hän luki laidasta laitaan, ja tuolloin syntyi myös hänen kiinnostuksensa historiaa.

1950-luvulla muu perhe muutti Ruotsiin. Mikko oli ainoa, joka jäi kotimaahan. Hän pyrki ja pääsi Kemin lyseoon, mistä valmistui ylioppilaaksi vuonna 1963.

Yksi Mikko Heikan lapsuuden tärkeistä asioista oli partio, johon seurakunta panosti voimakkaasti. Sitä kautta hän tuli mukaan seurakuntatyöhön.

– Myös Kemissä olin seurakuntanuorissa ja varmaan sitä kautta tuli mieleen lähteä opiskelemaan teologiaa.

Laudaturin papereilla hän pääsi suoraan sisään teologiseen tiedekuntaan, ja opiskelu alkoi heti ylioppilasvuoden syksyllä. Myöhemmin hän on opiskellut myös teoreettista filosofiaa.

Nuorena Mikon päässä oli toki pyörinyt myös muita ammattivaihtoehtoja.

– Rippikoulussa Hannes Leinonen kysyi, mikä minusta tulee isona ja vastasin suunnitelleeni upseerin uraa. Siihen Leinonen sanoi, että kyllä sinusta tulee pappi.

Työura metropolialueella

Leinosen ennustus toteutui; Mikko Heikka vihittiin papiksi vuonna 1968. Hän suoritti asepalveluksen varusmiespappina kenttäpiispan toimistossa. Hän sai tehtäväkseen Sotilaan iltahartaudet -kirjan kirjoittamisen. Kyseinen teos on ollut pitkään varusmiesten käytössä silloin, kun iltahartauksia varuskunnissa vielä pidettiin.

Mikon ensimmäinen työpaikka oli Meilahden seurakunnassa nuorisopastorin vakanssilla. Neljän vuoden jälkeen hän siirtyi Munkkiniemen seurakuntaan, jonka kappalaisena vierähti kuusitoista vuotta. Seuraavat neljätoista vuotta hän toimi Helsingin tuomiorovastina.

Vuonna 2004 Mikko Heikka valittiin Espoon hiippakunnan ensimmäiseksi piispaksi, jota virkaa hän hoiti kahdeksen vuoden ajan.

Työn ohessa hän jatkoi opiskelua, valmistui ensin teologian lisensiaatiksi ja lopulta, vuonna 1985, väitteli tohtoriksi.

Mikko myöntää, että muistoissa hopeisena välkehtivä Tornionjoki kutsui joskus palaamaankin. Mutta.

– Kun aloitin väitöskirjaopinnot, totesin, että niiden suorittaminen pohjoisesta käsin olisi ollut liian työlästä.

Yhteydet Tornionlaaksoon ovat kuitenkin säilyneet lähinnä serkkujen sekä nyt jo edesmenneiden setien ja tätien kautta.

– Viimeisenä siunasin Tornion kirkkomaahan tätini, joka ehti juuri täyttää sata vuotta.

Osallistuva eläkeläinen

Yksi syy pääkaupunkiseudulle jäämiseen olivat myös lapset, jotka syntyivät ja varttuivat siellä.

Keski-Suomesta olevan puolisonsa Mikko kohtasi opiskeluaikoinaan. Tammikuussa 1968 heidät vihittiin, kolme päivää sen jälkeen, kun Mikko oli saanut pappisvihkimyksen.

Pariskunnalla on neljä lasta, joista kolme asuu pääkaupunkiseudulla ja yksi Englannissa. Lapsenlapsia on tällä hetkellä neljä.

– Ihminen on sama kaikkialla. Perimmäiset kysymykset ovat samat riippumatta siitä, missä ihminen asuu, Mikko Heikka vastaa kysymykseen pohjoisen ja eteläisen Suomen ihmisten eroista.

– Kysymys elämän tarkoituksesta on täällä yhtä polttava kuin siellä pohjoisessakin.

Eläkepäivistään huolimatta Mikko Heikka ei lepää laakereillaan. Hänet tunnettiin kantaaottavana piispana, joka ei pelännyt puolustaa naispappeutta tai homoseksuaalien oikeuksia.

Kannanotot jatkuvat. Mikko kirjoittaa kolumneja niin Suomen Kuvalehteen kuin Helsingin Sanomiin. Kotimaa-lehden verkkosivuille hän kirjoittaa omaa blogiaan Hautomo-otsikon alla. Myös muita kirjallisia hankkeita on vireillä.

– Vielä ei ole muistelmien aika, vaan haluan osallistua päiväkohtaiseen keskusteluun, Mikko sanoo ja kertoo lukevansa paljon ja näin päivittävänsä osaamistaan.

Kirkko muuttuu maailman mukana

– Kirkko on sosiologisena yhteisönä muutoksen keskellä ja minusta on ihan luonnollinen asia, että kun yhteiskunta ja maailma muuttuvat, myös kirkko on asemoitava yhteiskunnassa uudelleen, Mikko Heikka muotoilee ja toteaa pitävänsä muutosta hyvänä asiana.

– Jos katsotaan taakse jääneitä vuosisatoja, kirkon yhteiskunnallinen asema on kokenut suuria muutoksia. Sen perustehtävä on kuitenkin pysynyt, sillä ihminen syntyy uskonnolliseksi, elämän tarkoitusta etsiväksi olennoksi.

– Pienen lapsen maailmankuvassa on Jumalan mentävä aukko, Mikko tiivistää ja vahvistaa suhtautuvansa luottavaisesti kirkon asemaan Suomessa.

Päätyönsä ohessa Mikko Heikka oli mukana erilaisissa kirkon työryhmissä ja toimikunnissa, usein niiden puheenjohtajanakin.

Eivätkä hänen tehtävänsä kirkon piirissä ole vieläkään kokonaan ohi, vaan hän osallistuu erilaisiin tilaisuuksiin milloin missäkin päin maailmaa. Se sopineekin Mikolle hyvin, sillä matkustaminen on yksi hänen lempiharrastuksistaan.

Lohen puolestapuhuja

– Pidin työstäni erittäin paljon, mutta nyt tuntuu että eläkkeellä olo on mahtavaa aikaa. Olen nauttinut jokaisesta päivästä, Mikko Heikka tunnustaa.

Asiaa edesauttaa se, että hänen puolisonsa jäi eläkkeelle samaan aikaan, sillä heillä on vain viikko ikäeroa.

– Ensimmäisen kerran vuosikymmeniin minulla on ollut mahdollisuus seurata kevään ja kesän tuloa, Mikko iloitsee.

Aikaa on enemmän myös lapsille ja lapsenlapsille, liikuntaan sekä mökkeilyyn Muuramessa, järven rannalla.

– Laskemme joka ilta verkot ja pysymme kalassa koko kesän, sanoo Mikko, jonka mieli palaa myös Tornionjoelle lohestamaan.

– Serkulla on lohioikeudet, ja olisi mukava päästä sitäkin kokeilemaan.

Siksi olikin luontevaa, että Mikko oli mukana myös taannoisessa Pelastakaa villilohi -hankkeessa.

Kenties vielä koittaa sekin päivä, että näemme Mikko Heikan Tornionjoella lohta väsyttämässä. Kunhan eläkeläisen kiireet hieman hellittävät.



Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net