Elma Mäki 95 vuotta 15.4. Mummon sukkatehdas kilkuttaa Lampsijärven rantatörmällä

10.4.2014 06:01 Minna Siilasvuo

Elma Mäki juhlii syntymäpäiväänsä työn merkeissä. Mummon sukkatehtaalla ei laiskotella.

LAMPSIJÄRVI – Tiistaina 15.4. tulee täyteen 95 vuotta siitä, kun lampsijärveläinen Elma Mäki, silloinen Elma Kivilompolo näki päivänvalon. Perheen kaksi poikaa kuoli jo pieninä, mutta kaikki neljä tyttöä ovat edelleen elossa.
– Nuorin sisko Aino täytti vasta 88 ja Olga täyttää kesällä 90 vuotta. Minusta seuraava, Impi, täytti maaliskuun lopussa 92 vuotta, perheen esikoisena syntynyt Elma kertoo.
Elma kävi kaksi ensimmäistä kouluvuottaan Lankojärvellä, mutta sitten Lampsijärvellekin saatiin oma koulu, vieläpä ihan naapuriin. Sen penkkejä Elma kulutti toiset kaksi vuotta.
– Minulla oli huono muisti, joten jäin usein laiskalle. Varsinkin kertotaulu oli semmoinen vaiva, että jouduin monesti tulemaan illalla yksin Lankojärveltä Lampsijärvelle, Elma paljastaa.
Kouluun suksilla tai veneellä
Lähes 90 vuotta sitten koulumatka taittui pääasiassa suksilla, mutta syksyllä matkaa tehtiin veneellä niin kauan kuin se oli mahdollista.

– Me menimme järven yli Salmenniemestä. Jäätä rikottiin kalkolla, jota käytettiin riihenpuinnissa.
Keväälläkin koulumatka oli vaikea. Repussa oli aina mukana kynttilänpätkä suksien voitelemista varten, mutta kun kelit kerta kaikkiaan loppuivat, sisarukset saivat olla loppuajan kortteerissa sedän luona Kivilompolossa.
Lampsijärven koululle siirryttäessä kulkeminen helpottui. Kouluun oli lyhyt matka, mutta hyvälle muistille olisi ollut edelleen tarvetta. Esimerkiksi historian oppikirjoja oli yksi neljää oppilasta kohden, ja muutkin kirjat olivat yhteisiä.

Ennustuksia rieskapalkalla

Elman äiti kuoli tammikuussa samana vuonna kun Elma täytti yhdeksän. Nuorin sisar jäi ainoastaan reilun vuoden ikäiseksi. Myöhemmin Elman isä solmi uuden avioliiton.
– 16-vuotiaana menin salaa äitipuolelta povarieukolle. Hän povasi minulle, että tulevan mieheni ja minun välillä on vähän vettä. Hän sanoi myös, että miehen haudalla seisot, mutta lasten haudalla et.
Ennustus kävi ainakin niiltä osin toteen. Elma oli tavannut tulevan miehensä Toivo Mäen jo kansakoulussa Lankojärvellä. Toivo asui samassa kylässä, mutta pienen joen takana.
– Menin varkain äitipuolelta povarin puheille. Vein hänelle palkaksi rieskan, jonka väliin pistin kapustalla voita, Elma tunnustaa.

Oman elämän alkuun

Elman ollessa 21-vuotias hänet ja Toivo vihittiin, ja he pääsivät oman elämän alkuun. Neljän lypsylehmän, lampaitten ja hevosen hoidossa riitti askaretta, varsinkin kun perhe alkoi kasvaa.
– Saimme kahdeksan lasta. Ensin syntyi kaksi tyttöä, sitten kaksi poikaa ja lopuksi taas kaksi tyttöä ja kaksi poikaa.
Isossa perheessä vaatetta kului ja pyykkiä riitti. Elma muistaa edelleen sen kummempia miettimättä, että yhdestä flanellipakasta syntyi kaksi miesten alusvaatekertaa ja lopusta alusvaatteita lapsille.
Pientä pyykkiä pestiin viikoittain, mutta kevättalvella oli keittopyykin aika.
– Pyykinpesu kesti monta päivää. Ensin hierottiin vaatteet kahdessa vedessä pyykkilaudalla, sitten keitettiin ja lopuksi huuhdottiin. Puhtaat pyykit vietiin hevosella ja reellä kahdessa saavissa avannolle huuhdottavaksi. Toisessa saavissa olivat valkoiset, toisessa raitaiset pyykit, Elma muistelee.
Urakan viimeisteli kevätahava, joka valkaisi pyykit hohtavan valkoisiksi.
Kesällä pyykkääminen oli järven rannalla asuville helpompaa, mutta ei niin helppoa kuin luulisi.
– Ennen lapsia ei päästetty uimaan noin vain: ensin piti tehdä joku työhomma, vaikka puhdistaa kasvimaa. Mie en uskaltautunut koskaan uimaan. Huuhtelin pyykitkin kahlaamalla kengät jalassa, kun pelkäsin kiiskiä, Elmaa naurattaa.

Lehmille salaisia herkkupaloja

Heinän tekeminen karjalle oli aivan oma lukunsa. Suurin osa heinäsadosta saatiin jänkäniityiltä, joiden heinä ei ollut erityisen hyvälaatuista eikä ravitsevaa. Riitti se kuitenkin pitämään karjan hengissä talven yli.
– Maaheiniä oli vähän, mutta kun lehmät olivat poikimassa, mie varastin Toivolta niille parempia hevosen heiniä, että ne tuumettuisivat ja tulisi maitoa. Kyllä mie olen tunnustanut sen Toivolle, Elma kertoo.
Loppuvaiheessa tilalla oli jo kymmenen lypsävää ja lypsykone. Navettaakin ehdittiin laajentaa.
– Teimme sukupolvenvaihdoksen 1970-luvun puolivälissä. Poika jäi vaimoineen jatkamaan tilaa, mutta kun heille syntyi vauvoja, mie kävin vielä auttamassa navetassa.

Eläkekoti vastarannalta

Vuonna 1978 Elma ja Toivo ostivat Lampsijärven toiselta rannalta talon, jossa Elma asuu edelleen. Elmakin oli siinä vaiheessa jo eläkkeellä, mutta ei jouten.
– Tämä talo on siitä mukava, että marjamaat alkavat melkein pihasta. Edellisestä kodista piti kulkea toista kilometriä ennen kuin pääsi metsään.
Elma ja Toivo kävivät ahkerasti marjassa ja keräsivät mustikoita ja puolukoita paitsi perheen tarpeisiin, myös myyntiin. Eräältä marjareissulta tultaessa 32 vuotta sitten Elmalle sattui ikävä haaveri aivan kodin nurkalla.
– Lakki oli jotenkin huonosti enkä nähnyt kunnolla, vaan käännyin pyörällä suoraan auton eteen.
Hullustihan siinä kävi. Jalka ja käsi murtuivat, eikä ranne tahtonut ruveta hoidosta huolimatta toimimaan ollenkaan. Lopulta siihen löytyi oikea lääke:
Seppo Räty oli silloin lääkärinä terveyskeskuksessa. Hän komensi minut virkkaamaan ja niin käsi tuli kuntoon. Se on niin hyvä, että mie tehen sillä vielä kaikki työt mitä täytyy.

Säpinää mummon sukkatehtaalla

Elma on edelleen innokas käsityöihminen. Joka viikko syntyy keskimäärin kaksi paria aikuisten sukkia, lasten pieniä sukkia enemmänkin.
– Mie olen aina ollut iltauninen, mutta heräsin sitten aamuyöstä kutomaan sukkia. Toivolle tein tikkurinkin, Elma muistelee.
Mummon sukkatehtaalla riittää kiirettä, sillä jälkikasvua on kertynyt työllistämään ahkerankin sukankutojan. 25 lapsenlapsesta elossa on 24, ja neljättä polvea on peräti 33. Viidettäkin polvea on jo kaksi.
– Mummon muisti ei enää riitä kaikkien nimiin – pitää luntata...
Omista lapsista yksi asuu Matinlompolossa, yksi Enontekiöllä ja kaksi Rovaniemellä, mutta loput neljä asuvat Kalkkisissa. Siihen on olemassa hyvä selitys:
– Toiseksi vanhin tytär, Maila, lähti Kalkkisiin maatalon emännäksi. Nuoremmat menivät sitten sinne kesätöihin ja kolme heistä jäi sille tielleen, Elma hymyilee.

Marttailtoja ja urheilun juhlaa

Toivo Mäki kuoli 28 vuotta sitten, ja siitä lähtien Elma on asunut talossaan yksin. Nykyään kotipalvelu pistäytyy pirttiin neljästi päivässä ja tytär Aino Kunnari viettää viikonloput puolisonsa Pertin kanssa Elman seurana.
– Olen tyytyväinen kun saan olla kotona. Kyllä minusta vain huolta pidetään, Elma toteaa.
Aikoinaan Elmalla oli tapana käydä marttailloissa ja järjestää niitä itsekin, mutta nykyään lähteminen on hankalampaa. Näin siitäkin huolimatta, että kulkeminen sujuu rollaattorin avulla varsin ketterästi, puikot kilisevät ja pää pelaa paremmin kuin monella puolta nuoremmalla.
Sukankutomisen lisäksi Elmalla on toinenkin mieluisa harrastus, jota voi helposti tehdä samalla kun kutoo.
– Mie seuraan tiiviisti kaikkea urheilua televisiosta. Onneksi naapurit eivät täällä valita, vaikka televisio huutaisikin välillä isolla, Elma toteaa.
Ettei vain mummokin innostuisi välillä huutamaan ja hihkumaan, kun tulee oikein jännittävä paikka...

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net