Eino Oja haki perheelleen leivän maantieltä

26.4.2012 06:00 Kari Kaulanen

KAULIRANTA – ”En ossaa sanoa, mutta paljon niitä on”, Eino Oja vastaa kysymykseen, kuinka monta kilometriä hän on ajanut kuorma-autolla.

Kun matkaa ensimmäisellä omalla autolla kertyi puolen miljoonan kilometrin verran, ja sen jälkeen autoja on ollut useita, on helppo laskea, että puhutaan miljoonista kilometreistä.

Einon lapsuuskoti Ylitornion Nuotiorannalla oli tyypillinen maalaistalo: muutama lehmä, hevonen, sika…

Pystyäkseen elättämään kymmenlapsisen perheen isä kuljetti postia Alkkulasta Raanujärvelle ja sieltä Pelloon. Matkat taittuivat porolla ja hevosella.

Postinkantajana aloitti Einokin kansakoulun jälkeen työuransa, joskin hänen reittinsä oli lyhyempi kuin isän: jakelualue oli Alkkulasta Nuotiorannan koululle.

Kolmen kilometrin matka sujui kesäisin polkupyörällä ja talvisin potkurilla.

Sitä ennen oli kuitenkin tehtävä evakkoreissu Ruotsin puolelle. Eino oli kuljettamassa evakkojen lehmiä ruotsalaisten lautalla Väylän vastarannalle. Evakkoaika oli nuorille miehille muutenkin jännittävää.

– Met naapurin pojan kans otima Luppion rannasta venheen ja souvima Suomen puolele. Kylä oli tyhjä, ja meänki talosta olit ikkunat rikki, Eino muistelee.

Koti kuitenkin säilyi, sillä saksalaiset aloittivat polttamisen vasta Kaulirannasta.

Rahastajan paikalta rattiin

Eino Ojan seuraava työpaikka vei hänet pyörien päälle. VR kuljetti omalla linja-autollaan matkustajia Kaulirannan rautatieasemalta pohjoiseen aina Muonioon saakka. Eino pääsi linjalle rahastajaksi.

– Auto oli täynä mennen tullen ja palatessa, hän kuvailee.

Oman värinsä toivat kevään matkailijat, joilla oli paljon tavaraa. Eino ja kuljettaja purkivat ne maahan, mistä ne lastattiin milloin minkäkinlaiseen ajoneuvoon, useimmiten hevosen rekeen.

VR:stä olisi voinut tulla Einolle pysyvä työpaikka, mutta hänen ikänsä ei vielä riittänyt. Kun jatkoyhteydet sitten siirtyivät Pohjolan Liikenteen hoidettaviksi, Eino hakeutui varastomieheksi Keskon Kaulirannan varastolle.

– Palkka oli huono ja ko mulla meni vielä selkä, mie lähin käpihmään.

Keskon tarjoama varastonhoitajakurssi ei kiinnostanut, vaan Eino siirtyi Ruotsin puolelle porrintekijäksi. Kruunun kurssi oli silloin edullinen, joten palkkakin oli aivan toista luokkaa kuin varastolla.

Seuraava työmaa oli Niskan Erkin savotta Rattostunturilla. Eino ajoi puita traktorilla tunturin takaa järvelle.

– Soli niin luminen talvi, ettei siitä tahtonu tulla mithään.

Eräällä kauppareissulla Eino sai kuulla Akseli Ahon pyytäneen häntä soittamaan.

– Ko mie soitin, se kysy, että tulisinko mie heile töihin.

Vuosi oli 1955 ja Eino Ojasta tuli Eino Aho Oy:n autonkuljettaja.

Ensimmäiset kuormat Ylläkselle

– Siinä on minun ajama Kommeri Kaulasen Jounin kaupan eessä, Eino tunnistaa 1950-luvulta olevasta valokuvasta.

Eino saikin viedä ensimmäisen kuorman Jounille perille asti sen jälkeen, kun Äkäsjoen ylittävä silta oli saatu autolla ajettavaan kuntoon.

Kuvassa auton lavalla on heinäpaaleja, jotka joku kyläläisistä oli ilmeisesti tilannut. Niiden alla kulkivat muut kauppatavarat.

– Jos oli vaikka kananmunia, net kuljetethiin hytässä, Eino kertoo.

Hän muistaa vieneensä ensimmäisen kuorman autolla myös Eelin kaupalle Ylläsjärvelle.

Sukulointia matkan varrella

Einon Ylläkselle suuntautuneet tavaroiden viennit eivät olleet pelkkiä työmatkoja. Hän poikkesi usein kahvilla Äkäsjokivarressa sijaitsevassa Komulaisen talossa, joka oli hänen äitinsä Annan koti.

Einon isoisä, metsänvartija Antti Komulainen, oli perheineen asettunut asumaan Äkäsjoen törmälle 1800-luvun lopulla.

Perhe oli tullut Kuhmosta, ja Anna oli kertonut lapsilleen muistavansa, kuinka pikkutyttönä istui tervalautalla tervatynnyrin päällä matkalla Kuhmosta Ouluun.

Anna oli joutunut lähtemään jo 15-vuotiaana Komulaisesta ensin Kolariin. Sieltä hän oli tullut kauppa-apulaiseksi Ylitorniolle, missä oli kohdannut tulevan miehensä, Iisakki Ojan.

Oman auton rattiin

Einon ohjastamassa englantilaisessa Commer-merkkisessä kuorma-autossa oli kaksitahtimoottori, ja sen huippunopeus oli lähes 130 kilometriä tunnissa.

– Kyllä saatto, Eino kuittaa hymyillen kysymyksen, saattoiko sen aikaisilla teillä ajaa niin kovaa.

Hän sai myös hakea Aholle toisen Commerin Helsingistä. Sen hytti oli kuitenkin kylmä, toisin kuin aiemmassa autossa, joten Eino halusi pitää vanhan ajopelinsä.

Helsingin reissu ei jäänyt ainoaksi, sillä Aho möi myös kuorma-autoja, ja Eino kävi noutamassa niitä Helsingistä monelle länsikairan kuorma-autoilijalle.

Mieli teki kuitenkin eteenpäin. Hän haki ja sai liikenneluvan. Edessä oli oman auton osto. Miehen määrätietoisuutta osoittaa, että kun oma pankki epäröi lainan antamista, Eino marssi tien toisella puolella sijaitsevaan kilpailijaan. Laina irtosi, ja Eino kävi hakemassa Ruotsista käytetyn Scanian.

Auton vetoakseli ei kuitenkaan tahtonut kestää soranajon vaatimaa peruuttelua, ja Einolle esitettiin siirtymistä huoltoajoon.

– Mie sanoin, että mie lähen huomena hakheen Helsingistä uuen auton. Ja lähin kans. Uuessa Kaarlepyyssä laitatin kipin ja Karungissa lavan.

Auto oli nelivetoinen M.A.N. jollaisia seudulla ei ollut vielä muita. Sen ensimmäinen työmaa, rautatien jatkaminen Kaulirannasta Kolariin, kesti neljä vuotta.

TVH:n leivistä eläkkeelle

Rautatien valmistuttua Eino Oja kuuli, että Juopavaarassa alettiin seuloa hiekoitussoraa ja lähti uteliaisuuttaan katsomaan.

Seulontakone oli viety montun pohjalle TVH:n Sisulla, joka ei kuitenkaan päässyt montusta ylös.

– Mie kysyin, että saapiko auttaa ja löin Sisun virpin nokhaan. Kyllä nousi.

– Ko mie olin lähössä, mestari laukko perhään ja sano, että tule huomenaamula töihin.

Sitä työtä kesti 27 vuotta. Talvisin Eino aurasi pääasiassa Aavasaksa–Muurola-väliä. Kesät menivät sorateitä lanatessa ja sepelöidessä.

Edessä oli myös autonvaihto, sillä Mannissa ei ollut riittävästi hevosvoimia lumen auraamiseen silloisella kalustolla.

Sen jälkeen Einon autot olivat Volvoja, joiden määrää mies ei edes muista. Nuoruudessa tärvääntynyt selkä teki kuitenkin tenän ja Einolle kirjoitettiin eläkepaperit, kun hän oli 58-vuotias.

Tarinoita matkan varrelta

Einolla riittää muisteltavaa taipaleeltaan. Ei ole yllätys, että väylänrannalla asuva mies osallistui myös joppaukseen. Aina se ei onnistunut. 1940-luvun lopulla tullimiehet tavoittivat Einon Väylältä kalja-autoon lastatun 350 kilon kahvilastin kanssa.

Seuraksena oli viikko putkassa ja toinen viikko Luulajassa linnassa käräjiä odottamassa.

Eino selvisi sakoilla, mutta kahvilasti meni parempiin suihin.

Rahastajaurallaan hän joutui kerran myös autonrattiin, kun kuljettaja innostui ryyppäämään kesken matkan.

– Matkustajakki ihmettelit, että kyllä on nuori kuski, Eino muistelee nauraen.

Rautatietyömaan aikana kuorma-automiehet päättivät lähteä Äkäslompoloon turistinaisia tanssittamaan. Einon Manniin ahtautui Sieppijärvellä puolenkymmentä miestä. Jos oli ahdasta autossa, tungosta mahtoi olla myös silloisessa Riemuliiterissä, jolla oli kokoa reilut kolmekymmentä neliötä.

Ei ihme, että ensi joulukuussa 84 vuotta täyttävän Eino Ojan huulilla karehtii hymy, kun hän muistelee vuosikymmenten takaisia aikoja.

Iloa ja surua elämässä

Eino Oja löysi jo alle kaksikymppisenä Kaulirannalta puolison, Helvi Rantakeisun, jonka kotipaikalle nuoret alkoivat perustaa perhettä.

Sillä aikaa, kun mies tienasi leipää maantieltä, hänen vaimonsa piti kotitalon kamarissa E-liikettä ja hoiti lapsia, joita syntyi kaikkiaan seitsemän.

Eino iloitsee siitä, että lapset ovat löytäneet paikkansa maailmassa, ja lastenlapsetkin menestyvät. Hän on kuitenkin joutunut kokemaan myös raskaita menetyksiä, raskaimpia, mitä ihminen voi kohdata.

Hiljaisella äänellä hän kertoo poikansa Taavin kuolemasta moottorikelkkaonnettomuudessa vuonna 1998.

– Se oli kova paikka, hän sanoo.

Vuonna 2004 Eino jäi yksin, kun hänen Helvi-vaimonsa kuoli.

Elämällä oli kuitenkin varattuna Einon kohdalle uusi isku. Pääsiäissunnuntaina hän oli saattamassa hautaan toista lastaan, Simoa. Alkuvuodesta todettu, ankara sairaus vei yritteliään miehen, joka olisi tänä vuonna täyttänyt 60 vuotta.

Eino ottaa Simon kuvan käteensä, katsoo sitä pitkään ja huokaa raskaasti:

– Ei se auta, etheenpäin on mentävä.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net