Eini Fors elää omannäköistään elämää

8.5.2014 06:01 Minna Siilasvuo

Eini Fors on ollut aina kotona viihtyvää sorttia. Einin keittiö on sananmukaisesti kodin sydän.

NEISTENKANGAS – Kun juoksenkilainen Eini Fors – silloinen Karjalainen – oli vasta 18-vuotias lukiolainen, hän kohtasi Pellossa ruotsalaisen Janne Forsin. Se oli menoa. Nuoret seurustelivat tiiviisti, ja pariskunnan esikoinen syntyi jo reilua vuotta vuotta myöhemmin.
Vuonna 2003 Eini ja Janne muuttivat Neistenkankaalle, ja vuonna 2006 heistä tuli Pellon Poikkinaintihääpari.
– Se oli meille kätevä ratkaisu monestakin syystä, olimmehan olleet yhdessä jo pitkään ja suunnitelleet naimisiinmenoa. Äitini Hanna-Leena on semmoinen hösyäjä, että hän olisi vetänyt itsensä ihan piippuun hääjärjestelyiden kanssa. Näin hänkin pääsi helpommalla, Eini naureskelee.

Sairautta ja painnonnousua
Eini on ollut kotiäitinä siitä saakka kun esikoinen Nicklas syntyi lokakuussa kohta 15 vuotta sitten. Nicklasta seurasi Pontus ja lopulta kuopus Sandra, joka täyttää pian kymmenen vuotta. Ensimmäisen lapsen syntymään saakka Eini oli laiha ja hento, mutta sitten tilanne muuttui. Paino alkoi pikku hiljaa nousta tasaiseen tahtiin.
– Laihdutin pikkuisen häitä varten, vaikka en vielä silloin ollut kovin pulskassa kunnossa. Ne kilot tulivat kuitenkin kohta takaisin.
Kuopuksen syntymän jälkeen Einillä todettiin harvinainen munuaissairaus, ja hänelle määrättiin vahva kortisonilääkitys. Sekin teki tehtävänsä: entisten kilojen lisäksi kehoon alkoi kerääntyä nestettä.
– Munuaiseni toimivat vain puolella teholla normaalin tämänikäisen munuaisiin verrattuna, Eini toteaa.


Elämäntavat uusiksi
Pari vuotta sitten Eini sai tarpeekseen painnonnoususta ja päätti tehdä elämäntaparemontin. Hän karsi ruokavaliostaan sokerin, leivät, pullat, perunat, riisit ja makaronit. Laihtuminen alkoi. Hitaasti, mutta varmasti.
– Syön nykyään paremmin kuin koskaan ennen: lihaa, kalaa ja paljon kasviksia. Nykyään oikein huomaan, miten huono olo minulle tulee, jos syön vaikka makaronia. Painoni on pudonnut kahdessa vuodessa 30 kiloa.
Kuluneiden kahden vuoden aikana myös kaikki Einin veriarvot ovat parantuneet.
– Nyt Ruotsissa on tutkittu, että vähähiilihydraattinen ruokavalio toimii parhaiten erityisen lihaville ihmisille. Ennen aina hoettiin, miten tärkeää on syödä kolmen tunnin välein, mutta itse olen todennut, että on parasta syödä vain silloin kun on nälkä. Kyllä sen tuntee, jos voi hyvin.

Leivästä juustolättyihin
Eini tunnustaa olevansa syömisissään välillä vähän liiankin tarkka. Toisinaan voisi vallan mainiosti pikkuisen löysäillä. Paino saa pudota edelleen, mutta mitään kiirettä ei ole.
– En ole koskaan ollut kovin perso makealle, mutta leivästä luopuminen on ollut minulle vaikeaa. Nykyään leivon itselleni leivän sijasta ”juustolättyjä”, joita on tosi helppo tehdä.
– Kolme munaa vaahdotetaan ja siihen sekoitetaan yksi ruokalusikallinen psylliumin kuorista jauhettua Fiberhuskia, yksi teelusikallinen leivinjauhetta, kolme desilitraa juustoraastetta ja pari ruokalusikallista vaikka pellavansiemenrouhetta. Taikina jaetaan lusikalla kuuteen läjään pellille ja paistetaan 200 asteessa noin kymmenen minuuttia, Eini latelee ulkomuistista.
Kuulostaa helpommalta kuin moni tavallinen leipäohje.

Kokeiluja Einin keittiössä
Vähähiilihydraattinen ruokavalio on saanut Einin tekemään monenlaisia leivontakokeiluja. Hän on ollut aina leiponut mielellään, mikä lienee sukuvika.
– Mummini Maila Lakkapää on ollut aina innokas leipuri, samoin äiti, ja nyt tyttäressänikin näkyvät samat merkit. Mummi ja äiti sanovat aina toisistaan, että ”kun tuo touhuaa niin kauheasti eikä malta ollenkaan rauhoittua” – ja molemmat ovat aivan samanlaisia!
Internetin aarreaitassa on leivontaohjeita joka lähtöön. Myös vähähiilihydraattisia ohjeita löytyy sieltä pilvin pimein, jos on vain vähänkään viitseliäisyyttä niiden penkomiseen. Eini seuraa Instagramissa muita vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavia, ja poimii sieltä parhaat palat omaan käyttöönsä.
– Olen tehnyt jopa vähähiilihydraattisia voileipäkakkuja ja pitsapohjia. Ihan hyvin ne ovat onnistuneet, ja ne myös maistuvat hyvältä. Leipoisin varmaan enemmänkin, jos joku muu korjaisi jäljet.
– Myös sisustaminen kiinnostaa, mutta sitä minun ei ehkä kannattaisi seurata. Rupeaa vain tekemään mieli kaikkia ihanuuksia, mitä muilla on.

Kakkuja kavereille
Vaikka Eini itse välttelee sokeria ja vehnäjauhoja, se ei estä häntä leipomasta jos jonkinlaisia kakkuja ja muita luomuksia. Niiden tekeminen on mukavaa puuhaa, vaikka ne menevätkin muiden syötäviksi.
– Olen täydellisyyden tavoittelija. Keittiön laatikoista löytyy aika paljon esimerkiksi sokerimassan työstämiseen tarkoitettuja työvälineitä...
Eini tekee silloin tällöin tilauksesta kakkuja tuttavilleen, mutta myöntää, ettei osaa periä niistä oikeaa hintaa.
– Erityisesti sokerimassa on kallista, ja eri värit täytyy tilata kun niitä ei saa täkäläisistä kaupoista. Taloudellisesti kakkujen tekeminen ei tuota mitään. Oma työ menee käytännössä aina lahjaksi, sillä koristeitten väkertämiseen saattaa mennä tuntikausia.

Arvokasta työtä kotona
Moni Einin kaveri ihmettelee, miten hän on jaksanut olla lasten kanssa kotona niin pitkään. Einin mielestä siinä ei ole mitään ihmettelemistä: kotona on ollut mukava olla. Lapset ovat saaneet elää rauhallisesti ja Einin aika on kulunut hyvin lapsia hoitaessa.
– Minulla ei ole koskaan ollut selvää tulevaisuuden haavetta. Isäni Aimo on suutari, ja pienenä istuin aina hänen vieressään vahtaamassa kun hän teki töitä. Mietin vieläkin, hakisinko Nordiin suutarilinjalle.
Maaliskuussa Eini ylitti jo melko korkeaksi kasvaneen kynnyksen ja lähti hakemaan töitä. Hänellä kävi uskomaton tuuri, sillä hän sai heti työpaikan henkilökohtaisena avustajana Pellon keskustassa, viiden kilometrin päässä.
– Minä en kaivannut töihin lasten ollessa pieniä, mutta nyt he ovat jo sen ikäisiä, että uskaltaudun jo lähtemään itsekin liikkeelle. Janne käy töissä Kaunisvaaran kaivoksella, joten olen tosi tyytyväinen siitä, että oma työmatkani on lyhyt. Tuntisin oloni turvattomaksi, jos me molemmat olisimme kaukana lapsista.
Sitä Eini vähän harmittelee, ettei hänellä ole ollut vuosikausiin omaa rahaa. He ovat pärjänneet riittävän hyvin miehen tuloilla, mutta se ei ole ihan sama asia.
– Olisi reilua, jos kotona lasta hoitava saisi edes pienen korvauksen, että eläke karttuisi. Se on kuitenkin arvokasta työtä, vaikka siinä ei mikään vaihtoehto taida olla hyvä. Aina tulee sanomista, oli sitten töissä tai kotona. Minun mielestäni molempia vaihtoehtoja pitää kunnioittaa ja arvostaa.

Suomea ja ruotsia
Kun puhutaan poikkinaintiperheestä, tulee väistämättä puheeksi myös kotikieli.
– Kun lapset olivat pieniä, puhuimme heille vain suomea. Minulle ruotsin puhuminen on ollut aina vaikeaa, kun opin koulussa häpeämään virheitä. Vähitellen olen uskaltautunut puhumaan sitäkin. Ensin kotona lasten kanssa, sitten myös kodin ulkopuolella, Eini naurahtaa.
Nykyään Janne puhuu lapsille sekä suomea että ruotsia, samoin Eini. Lapset puhuvat mieluiten ruotsia, mutta hallitsevat myös suomen kielen hyvin.
Työnhaku tuntui alkuun Einistä pelottavalta ajatukselta muutenkin kuin kielen takia.
– Onhan se vähän hassua, että olen 33-vuotias ja elämäni ensimmäisessä työpaikassa, mutta eipä valintojaan voi ruveta suremaan jälkikäteen. Munuaissairauteni todettiin kun odotin Sandraa. Jos lastensaanti olisi siinä vaiheessa ollut vasta haave, en olisi ehkä uskaltanut edes yrittää.

Palaset kohdallaan
Nyt palaset ovat sikälikin kohdallaan, että Einillä on sekä perhe että työ, maailman parhaasta asuinpaikasta puhumattakaan.
– Nyt opiskelu varmaan sujuisi paremmin kuin lukioaikana, mutta en olisi valmis lähtemään työn perässä kaupunkiin. Täällä on niin hyvä elää ja asua.
Leivontaharrastuksen lisäksi Eini tykkää kutoa ja virkata kausittain. Silloin syntyy sukkia tai koreja tai mitä milloinkin. Myös vanhat esineet ja niiden kunnostaminen kiinnostavat, joskin siinä puuhassa menee aikaa.
– On niin mukava tehdä kaikenlaista. Nyt pitäisi listata tärkeimmät remonttikohteet kun saan itsekin palkkaa. Olen aina haaveillut lasitetusta kuistista. Jotkut haaveet jäävät vain haaveiksi, ja tämä saattaa olla juuri niitä, mutta olisi se keväällä niin ihana...

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net