Eila Havela on väsymätön talkoilija

7.5.2015 06:01 Pasi Romakkaniemi

Pellolainen Eila Havela on monessa mukana.

PELLO – Yli 50 vuoden avioliiiton kokemuksella voin sanoa, että Eilan sanavarastoon ei kuulu EI-sanaa, jos talkoilemaan pyydetään! Toteaa vain, että eihän tässä mulla muutakaan hommaa ole, ja lähtee.
Raimo Havelan sanat Eila-vaimostaan voi moni pellolainen allekirjoittaa. Eila on mukana niin monen yhdistyksen toiminnassa, että kuulija tuntee itsensä väkisinkin laiskaksi. Luetteloon kuuluu ainakin Pellon Ravi, Pellon Sydänyhdistys, Pellon Reuma, Tornionjokilaakson mielenterveysseura, seurakunta, Pellon Ponsi.... Eikä yhteiskunnallista vaikuttamista saa unohtaa politiikankaan puolelta. Eila vaikuttaa vahvasti Pellon Keskustanaisissa ja valtakunnan tasollakin, sillä hän toimii nytkin Keskustan puoluevaltuuston varajäsenenä.

Talkootyöläiset
Eila itse ei näe toiminnassaan mitään ihmeellistä, päinvastoin:
– Olen vain yksi monista. Ja talkoisiin on aina niin kiva lähteä, kun tietää pääsevänsä töihin porukkaan, missä on mukava olla. Yhteisissä tekemisissä aina saa enemmän kuin antaa! Siinä kai on se voima, joka saa pyydettäessä lähtemään, Eila nauraa.
Talkootyö on monen mielestä katoava voimavara, ja Eilakin myöntää olevansa huolissaan tulevaisuuden talkoolaisten määrästä. Nuoria kun ei nykyään tahdo talkoisiin saada. Toki yksi syy on nuorten vähäinen määrä kotiseudullamme, ja varmaan eläkeläisillä riittää aikaakin erilaisiin talkoisiin kuin vielä työelämässä olevilla, pienten lasten vanhemmilla. 

– Kyllä talkootyötä tekeviä silti vielä löytyy, mutta he tekevät usein erilaisempaa työtä kuin vaikka minä, johon törmää helposti esimerkiksi myyntitiskin takana.

Talkoilijat
– Täällä Pellossakin jääkiekossa ja lentopallossa valmentajina tai joukkueenjohtajina tai vain autokuskeina toimivat vanhemmat tekevät huikean suuren työmäärän vuoden mittaan. Heidän työpanostaan ei kuitenkaan ymmärretä ja huomata samalla tavalla talkoiluksi kuin vaikkapa pullanpaistamista tai kahvikassan hoitamista Rohkihallin konsertissa.
– Samanalaista, erilaisempaa työtä tekevät monet yhdistysten sihteeri ja rahastonhoitajat. Kaikissa yhdistyksissä on paljon pakollisia tehtäviä, yleensä paperitöitä, joita ei moni edes tiedä olevankaan, Eila huomauttaa.
Yksi esimerkki valtavasta talkootyöstä on Eilan mielestä Rohkihalli, jonka rakentamiseen talkoilivat monen alan ammattilaiset tuhansia tunteja. Ja koko ajan tarvitaan talkoolaisia hallin toiminnan pyörittämiseen.  
– Pyreväpuiston rakentaminen oli samanlainen suurtyö tai vaikkapa hautausmaan kiviaidan siirto. Upeita voimannäyttöjä pellolaisten talkootyöstä.

Sijaisuuksia
Elämäntyönsä Pellon terveyskeskuksessa, ensin perushoitajana, sitten lisäopiskelun jälkeen sairaanhoitajana tehnyt Eila jäi eläkkeelle kymmenen vuotta sitten. Silti kutsu terveykeskukseen käy melko usein. Milloin sairasloman sijaiseksi, milloin muuten vain avuksi äkilliseen tarpeeseen.
– Teen lyhyitä sijaisuuksia ihan mielellään, sillä tykkäsin kovasti työstäni, eikä eläkkeellejääminen aikanaan tapahtunut sellaisessa ”tänne en kyllä enää tule” -hengessä.
– Missään nimessä en sinne halaja, jos vain nuorta työntekijää löytyy tilalle, mutta aina ei niitä tunnu olevan.
– Työssä käyminen onnistuu tällä iällä vain kun saa olla terve. Kiitos Taivaan Isälle!
Toisaalta Eila myöntää eläkeläiselle muutaman päivän työkeikan olevan helpompi kuin vakinaisessa työsssä puurtajalle, jonka on suunniteltava ja tehtävä asioita pitkälle eteen päin tähdäten.  

Tallitytöt
Eräänlaiseksi elämäntyöksi voinee Eilalla laskea myös hevoset ja niihin liittyen tallitytöt, joiden sijaisäidiksi Eilaa voinee pahemmin liioittelematta kutsua. Vuosien saatossa Havelan hevostallilla on hevosia paijannut kymmeniä pellolaistyttöjä, joihin osaan on syntynyt lämmin ja kiinteä suhde.
– Esimerkiksi Nivan Erika, Askan Anniina ja Mäki Mirka olivat lähes kuin omia lapsia. Kuten Askan Laura-Kaisakin, jolla on miehensä kanssa valmennustalli Amerikassa. Erika saattoi perjantai-iltapäivänä tulla pussiensa kanssa ja ilmoittaa tulleensa viikonlopuksi.
– Monet yöpyivät täällä, tiesivät mistä löytyy talon avaimet ja olivat kuin talon väkeä.
Toisilla tytöillä syntyi hevosiin koko elämän jatkuva harrastus, toisilla hevoset jäivät yläkouluun siirtymisen myötä.

Hoivatarve
Tyttöjen voimakasta kiintymystä hevosiin ei osaa Eilakaan selittää.
– Ehkä kyse on naisen huolenpidosta. Hevonenhan tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja rapsuttelua. Ehkä tytöt pääsevät silloin tyydyttämään hoivatarpeensa.
Hevosetkin kiintyivät joskus tyttöihin.
– Erika saattoi Rapen Roopelle sanoa, että anna pusu! Ja Roope nuolaisi Erikaa poskesta, mitä se ei vaikka minulle tehnyt, Eila nauraa.
Parina viimeisenä vuonna tyttöjen määrä tallilla on vähentynyt. Yhdeksi syyksi tähän Eila epäilee harrastusten lisääntymisen tai muuttumisen, esimerkiksi lentopalloharrastuksen, joka on voimakkaasti kasvanut Pellossa. Oli sitten kyseessä hevoset tai lentopallo, näkee Eila harrastukset vain hyvänä asiana.
Hänen mielestään lapset joilla on harrastuksia, menestyvät hyvin koulussakin.

Sijaisperhe
Tietyllä tavalla hevosiin liittyy myös työ lähimmäisten auttamiseen, mitä Havelat ovat tehneet sijaisperheenä toimiessaan.
– Ensimmäinen meille sijoitettu nuori oli hevosista kiinnostunut, ja sitä kautta hän päätyi meille.
Lapset viipyivät Havelanpäässä viikosta muutamaan kuukauteen, mutta syvimmän jäljen heihin jätti vain kuukauden ikäinen vauva, joka tuli taloon äitienpäivän aattona.
– Otimme vauvan ja sen luovuttaminen kuukauden päästä adoptioperheeseen oli todella koskettava paikka! Raimo olisi halunnut meidän adoptoivan sen, mutta meillä oli silloin jo ikääkin aika paljon.
Eila myöntää, että sijaisvanhempana toimiminen on työtä, jossa joutuu antamaan paljon itsestään. Se on työtä, jossa on oltava sydän matkassa. 
– Mahtavaa on, että olemme tämän auttamisen halun saaneet siirrettyä eteen päin. Molemmat tyttömme toimivat tahollaan tukiperheinä, ja toivon että tämä asia siirtyisi eteen päin tulevillekin sukupolville. Perheeseen mahtuu muitakin jäseniä kuin pelkkä ydiperhe, jos vain on halua.

Bingovoitto
Haveloiden oma kiinnostus hevosiin oli todellinen sattuma. Vuonna 1981  Raimo voitti bingolla yhdessä ruuhijärveläisen Reino Leppäniemen kanssa hevosvarsan. Raimo lunasti varsan kokonaan itselleen, ja siitä se lähti.
Nuorempi talon tytöistä, Marika, innostui hommasta niin, että hänelle hankittiin oma hevonen, jonka jälkeläiset ovatkin sitten pärjänneet kaviouralla hyvin.
Ja on Marikakin pärjännyt: Kaksi vuotta sitten hän voitti Saksassa naisten amatööriohjastajien Euroopan mestaruuden. Tämä on suomalaisnaiselta onnistunut vain kerran aikaisemmin. Jo kisaan pääseminen on melkoinen kunnia, sillä Hevosenomistajien liitto valitsee sinne vuosittain edustajansa.
Edellisenä vuonna Suomen Ravinaisten Liitto ry valitsi Marikan vuoden ravinaiseksi. Muhoksella asuvan Marikan ja hänen miehensä tallissa on tälläkin hetkellä lopulle kymmenkunta hevosta, joten voinee puhua ennemminkin elämäntavasta kuin harrastuksesta.
Haveloiden vanhempi tyttö, Oulussa asuva Riitta, ei saanut samanlaista hevoskipinää, vaikka Riitan tyttöjä ne kiinnostavatkin.

Pullavitamiineja
Lapsenlapset ovat jo pitkään olleet Haveloiden elämässä tärkeässä asemassa. Riitan tytöt ovat jo aikuisia, mutta Marikan viidestä lapsista nuorin on vasta seitsemän ikäinen.
Nuorimmainen oli sattumalta joutunut Oulun kaupungilla Rauhan Tervehdys -lehden haastateltavaksi, ja todennut hiihtolomatiedusteluun, että ”silloin mennään mummon luo Pelloon. Mummolla on herkkuja!”
Havelanpäässä lapset ovat tuttu näky, ja Eila todistaakin oikeaksi sanonnan, jonka mukaan lapsen ensimmäinen työ on tehdä isovanhemmat höperöiksi!
– Onhan lastenlasten kanssa touhuaminen eri asia kuin aikoinaan omien lasten kasvattaminen. Nyt on lapsille paljon enemmän aikaa kuin aikoinaan työelämässä ollessa omille lapsille. Eikä työmäärä ja vastuukaan ole sama, kun he ovat kuitenkin vain käymässä.
– Olen aina sanonut, että lapset tarvitsevat pullavitamiineja, pysyäkseen terveinä!

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net