Aune Kuusamo on liikkuvainen optikko

14.1.2016 06:01 Kaisu Määttä


YLITORNIO – Oulusta kotoisin oleva Aune Kuusamo valmistui Helsingissä optikko-opistosta vuonna 1991. Työpaikkoja oli silloiseen aikaan tarjolla niin paljon, että hän sai valita, minne päin maata lähtisi. Aune valitsi Rovaniemen, jonne tuli vastaavaksi optikoksi.
Velin kans oli oltu kymmenen vuotta naimissa ja asuttu Helsingissä. Mä päätin, että jos alan lapsia tekemään, en halua kasvattaa niitä Helsingissä. Nyt on katottava muuta. Meidän oli helppo lähteä sieltä minne vaan, kun ei ollut siteitä siellä, Aune kertoo.
Veli on kotoisin Muhokselta ja liikkui – ja liikkuu edelleen – työnsä takia ympäri Suomea. Hän se aikoinaan Aunen käytyä Oulussa kauppaopiston houkutteli tämän lähtemään optikkoalallekin.
– Heidän perheellä oli kello- ja kultaliike, jossa toimi myös optikko.
Vuosi Rovaniemellä
Rovaniemellä optikkoliikkeessä oli myymälänhoitajana muuan Hely (nyk. Teräs), jonka kanssa Aunen työmoraali ja innostus asiakaspalveluun natsasivat hyvin yhteen.
– Painettiin hulluna töitä kuusi päivää viikossa ja aina kahden viikon välein lensin kotiin Helsinkiin. Veli, joka liikkui ympäri Suomea meän alan edustajana, sanoi kerran, että miksette laita omaa liikettä, kun tuolla tavalla painatte töitä, Aune muistelee.

– Samoihin aikoihin tuli ensimmäiset alennusmyyntiliikkeet, joiden markkinointi ei tuntunut oikeudenmukaiselta. Tuntui tosi pahalta olla töissä, kun piti ajatella pelkkää budjettia ja myydä ihan mitä tahansa, että vaan päästään budjettiin. Se tuntui liukuhihnatyöltä, mitä me ei Helyn kanssa haluttu kumpikaan tehdä. Me haluttiin antaa asiakkaalle aikaa silläkin uhalla, että asiakkaita on sitten vähemmän. Me haluttiin palvella asiakasta kokonaisvaltaisesti.
Veli heille sitten mainitsi, että Ylitorniolla voisi olla optikkoliikkeelle paikka ja rohkeat naiset päättivät lähteä katsastamaan paikkakuntaa. Ensimmäinen tutustuminen tapahtui eräänä elokuisena iltana, auringonpaisteessa. Joka puolella oli kukkia ja upea näkymä auringossa välkehtivälle joelle.
– Ei menny varmaan kuin viikko, kun päätettiin että tänne me lähdetään. Sanottiin itsemme irti ja alettiin touhuta muuttoa, Aune kertoo.
Muuttokuormat Ylitorniolle
Uudet yrittäjät olisivat saaneet starttirahan tammikuussa, mutta he eivät halunneet jäädä odottamaan sitä, vaan päättivät aloittaa ilman starttirahaa. Optikkoliike Lapinkatse avasi ovensa 10.12.1992.
– Tultiin loppusyksystä muuttokuormien kanssa tänne molemmat, ja meillä piti olla täällä asunto valmiina. Mutta sepä ei ollutkaan valmis, vaan remppa oli vähän kesken. Ei päästy nukkumaan sinne! Aune muistelee.
Hely käänsi muuttokuormansa takaisin Rovaniemelle ja meni omaistensa luokse yöksi, mutta Aunen kämppä Rovaniemeltä oli sanottu jo irti ja avaimetkin luovutettu pois.
– Minne me sitten? No me mentiin Velin kanssa Kievariin yöksi, Aune nauraa.
Yö oli ikimuistoinen, sillä Aune ei nukkunut silmällistäkään ja oli aamulla aivan poikki. Huoneen alapuolella oli ilmeisesti yökerho, josta kantautui kaikki meteli ja jumputus huoneeseen.
– Niin nuori ja kiltti olin, etten edes kysynyt, saataisiinko me vaihtaa huonetta. Varmaan olis saatu!
Seuraavana päivänä Aune muistelee muuton uuteen asuntoon jo onnistuneen, ja Helykin palasi muuttokuormansa kanssa Rovaniemeltä.
– Hely oli silloin yhdessä muusikko-Jussin kanssa, ja tämä oli paljon poissa, niin kuin Velikin, joten me asuttiin Helyn kanssa kaksistaan. Ihmiset luulivat, että me olemme kaksosia tai sisaruksia, tai sitten, että olemme semmoinen pari. Meistä oli järkevää ja helppoa, että voidaan asua yhdessä ja samalla kehittää yhteistä yritystä, Aune kertoo naureskellen.
Vauvakin tulossa
Samoihin aikoihin, kun naiset aloittivat uusina yrittäjinä, oli Aune jo raskaana. Villehart oli ilmoittanut tulostaan.
– Ihmiset tietenkin päivittelivät, että hullujahan nuo ovat, kun yrityksen laittavat pystyyn ja toinen on raskaana. Hetihän se jää äitiyslomalle. Mulle oli kyllä selvä asia, että lapsia saa alkaa tulla heti, kun päästään pois Helsingistä, Aune sanoo.
Eevert syntyi sitten muutaman vuoden kuluttua.
Aunen omassa lapsuuskodin perheessä oli hänen lisäkseen kaksi sisarusta, Aila ja Auli, molemmat häntä vanhempia. Perhe asui Oulussa Kaukovainiolla. Aunen vanhemmat erosivat sittemmin ja isällä on uudesta liitostaan myös kaksi poikaa.
Unelmana baletti
Optikon ammatti on Aunen mukaan oikein hyvä ja mielenkiintoinen ammatti. Siinä saa tehdä monipuolista työtä, jossa yhdistyvät terveydenhuolto, kaupallinen ala ja käsillä tekemisen taitokin. Se suurin unelma ja haave hänellä oli kuitenkin baletti.
– Olisin halunnut olla balettitanssija. Miehän tanssin Oulun kaupunginteatterissa kymmenisen vuotta. Olin vähän alle kymmenvuotias kun menin sinne.
Aune pääsi iltanäyttelijäksi ja avustajaksi näytelmiin ja musikaaleihin, mutta ainoa paikka, missä hän olisi voinut opiskella tanssijan ammattiin, olisi ollut silloin Helsingissä kansallisbaletissa.
– Enhän mä uskaltanut edes ääneen sanoa, että haluaisin sinne, koska tiesin että se oli mahdottomuus jo taloudellisestikin. Lisäksi isä oli vanhoillislestadiolainen, joten mie olin ko musta lammas ko halusin tanssia. Tanssihan oli syntiä. Isä olisi halunnut minusta lentopalloilijan. Olin pisin meistä ja kaikki muut pelas lentopalloa.
Nyt Aune sanoo, että toisaalta oli ehkä hyväkin, ettei hän päässyt yrittämään kansallisbalettiin tanssijaksi.
– Mulla on lonkkavika, joka varmaan ei olisi kuitenkaan kestänyt kaikkea sitä baletin vaatimaa treeniä. Mutta unelma se oli, niin kuin pikkupojilla on NHL ja formulat. Nytkin vielä, kun on tullut jo ikää, huomaan kaipaavani sitä. Katson aina televisiosta kun tulee balettia, ja tunnen että olisi aivan ihanaa, jos täälläkin olisi aikuisbalettia.
Liikunnalliset harrastukset
Aune sanoo, että hän on saanut verenperintönään halun liikkua ja urheilla. Hänen 80-vuotias isänsä pelaa yhä lentopalloa viisi kertaa viikossa, eikä missään veteraanisarjassa vaan nuorten kanssa.
– Hän pelasi aikaisemmin sekä nuorten että veteraanien kanssa ja sitten kerran sanoi, että hän lopettaa pelaamisen. Mie toppuuttelin, että älä ihmeessä lopeta, että menet huonoon kuntoon. Isä vastasi, että ei, hän lopettaa veteraanisarjassa. Niissä ei ole hänelle enää vastusta, mutta hän jatkaa kyllä nuorten kanssa, Aune nauraa.
Aune kertoo isältään leikatun sekä polvet, lonkat että selkäkin, mutta aina mies on vain kuntouttanut itsensä entistä rautaisempaan kuntoon.
– Äitikin oli kuntosaliohjaajana vielä 65-vuotiaana, mutta sitten hänelle tuli Alzheimerin tauti. Jos omaa tulevaisuuttani ajattelen, voi olla huonokin, jos niin sattuu…
Aune on kuitenkin harrastanut monenlaista liikuntaa koko ikänsä. Baletin lisäksi hän harrasti lapsena myös taitoluistelua Oulun luistelukerhossa. Kerholla oli treenit aina kuudelta aamulla ulkona, tai hallissa, joka vaati kalliitten hallimaksujen maksamisen. Luistimetkin piti olla hyvät, mutta Aunella sisaruksineen oli vain yhdet yhteiset luistimet.
YliVoLin jumpat
Ylitorniolle tultuaan Aune kävi heti alusta alkaen YliVoLin jumpissa, ja alkoi jossain vaiheessa kouluttaa itseään myös erilaisten jumpparyhmien vetäjäksi. Hän ei ensin puhunut asiasta kenellekään, vaan maksoi aluksi ohjauskurssimaksutkin itse.
– Kerran sitten kysyin Sonjalta, että tarvitsevatko he ohjaajaa jokanaisenjumppaan. Silloin ei vielä tarvittu, mutta lähin mukaan toimintaan. Sitten tuli tilanne, että oli pula seuran puheenjohtajaksi suostuvista. Minua pyydettiin ja mie hullu aloin tietekki.
– Parhaimmillaan tai pahimmillaan vedin seitsemän jumppaa viikossa. Joka illalle melkein, mutta jonain iltana saattoi olla jopa kolme per ilta.
Puheenjohtajuudesta Aune irrottautui kolmisen vuotta sitten oltuaan pestissä kolme vuotta.
– Tunsin, että on seurallekin tärkeää uudistua ja se, että nuoret oppivat tekemään talkootöitä. Vähensin myös piirien vetämistä. Niitä on paljon aikuisten vetämänä ja jos on kokeilunhaluisia nuoria, heille pitää antaa mahdollisuus. Nyt vedän itse vain syvävenyttelyä, jonka jatkamista minulta toivottiin.
Elimistö ylikierroksilla
– Olin mie pahimpaan aikaan väsyny, kun lapset olivat pieniä ja vedin sitä seitsemää jumppaa viikossa. Lisäksi tein Velin firman reskontran ja muita konttoritöitä siihen päälle iltaisin ja viikonloppuisin. Elimistö kävi ylikierroksilla ja stressaantui. Kun nivelet alko natiseen, totesin että nyt menee liian lujaa.
Aune kertoo käyneensä liikuntafysiologilla otattamassa kaiken maailman testit kunnostaan.
– Hän sanoi, että mulla on älyttömän hyvä lihaskunto, mutta peruskunto puuttuu. Hän neuvoi, että ala kävellä työmatkat ja että pitkäkestoista liikuntaa pitäisi olla. Sitten työterveydenhuollossa todettiin, että mulla on kakkostyypin diabetes, mitä en meinannut uskoa millään.
– Luultavasti syynä on se, että en kerinnyt ajatella itseäni. Päätin hiljentää tahtia ja myös katsoa, mitä panen suuhuni, Aune kertoo.
Jokaiselle päivälle – illalle – on menoja nykyäänkin, mutta nyt ne ovat kuitenkin enemmän itselle ja omaa mielihyvää tavoitellen, kuten esimerkiksi espanjan ja lavatanssin kurssit kansalaisopistossa.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net