Arja Erkheikki on työn ja arjen ihmenainen

21.11.2013 06:01 Linda Kauvosaari

Arja ja Seppo Erkheikki. Arja sai eläkkeelle jäännin kunniaksi kukkaseppeleen työkavereiltaan.

YLITORNIO Viime perjantaina ylitorniolaisen Arja Erkheikin neljän vuosikymmenen mittainen ura Ylitornion terveyskeskuksessa tuli päätökseensä.
Toimistotöistä eläkkeelle jäämistä hän juhlistaa ottamalla irtioton arjesta, lomamatkan merkeissä tietenkin.
Vuosikymmenten mittainen ura on ollut monivaiheinen. Vuosien aikana ovat vaihdelleet niin esimiehet kuin työnkuvakin, mutta siitä huolimatta Arja ei vaihtaisi päivääkään pois.
Pitkän uran päätöstä juhlittiin perjantaina koko työporukan voimin.
Perjantaiaamu alkoi työtovereiden järjestämällä ambulanssikyydityksellä terveyskeskukseen, jossa Arjaa olivat vastassa työporukan järjestämät nyyttikestit. Päivän aikana eläkkeelle jäävää Arjaa muistettiin muun muassa pienillä lahjoilla ja päivän päätteeksi hän pääsi hierojan hoiviin.
– Voin sanoa, että muutamat kyyneleet tuli päivän aikana vuodatettua, Arja naurahtaa.
Vaikka hän jättikin pitkäaikaisen työnsä ja vuosien varrella läheiseksi muodostuneet työtoverit haikein mielin, uskoo hän ettei aika käy pitkäksi eläkepäivilläkään.
Keskeneräinen omaelämäkerta ja seitsemän lastenlasta takaavat sen, että tekemistä riittää työuran päätyttyäkin.

Kaulinpään tyttäriä
Arja Erkheikki on lähtöisin Ajonpäästä, Kaulirannasta. Varttuessaan Arja vietti neljä vuotta Kaulirannan kansakoulun penkeillä, mutta keskikoulun ja lukion hän on käynyt Ylitorniolla.
Hän kertoo kulkeneensa päivittäisen koulumatkan Kaulirannasta kirkonkylälle linja-autolla. Jokapäiväisen matkan aikana Arja kertoo katselleensa haltioituneena kauniina virtaavan väylän vartta, ja etenkin silloinen Shellin ranta herätti ihastusta nuoressa kaulirantalaisessa.
– Silloin suurin unelmani oli jäädä Ylitorniolle, saada tontti ja rakentaa talo Shellin rantaan. Pääsin ainakin lähelle, naurahtaa nykyään Alkkulanraitin varrella asustava Arja.

Jo nuorena tyttönä Arja oli innokas tekemään käsitöitä ja varsinkin kutominen kiinnosti.
Hän kertoo tehneensä kaikille nukeilleen nutut ja töppöset, joten lankaa kului kiitettävästi.
– Oli se äiti silloin vihassa, ko kaikki sen langat olin kutonu. Mutta en mie antanu sen lannistaa, kertoo Arja, jolle käsityöt ovat edelleen rakas harrastus.
Lisäksi hän muistelee olleensa pienestä pitäen erittäin lapsirakas. Jo 11-vuotiaana hän hoiti tunnollisesti pikkusiskoaan Tarjaa.
– Näin pienenä Seuran kannessa olevan suklaisen vauvan. Totesin vanhemmilleni, että tuollaisen minäkin haluan! Ja ei aikaakaan, kun äiti ja isä kertoivat, että on pikkusisko tulossa. Olin niin onnessani, kun kuulin että meillekin tulee vauva, Arjaa muistelee hymyssä suin.

Kotiseutu kutsuu
Lapsirakkaan Arjan unelmana oli päästä opiskelemaan lastentarhanopettajaksi, joten heti ylioppilaaksi päästyään hän lähti työharjotteluun Helsingissä sijaitsevaan päiväkotiin.
Nuorelle ylitorniolaistytölle ei irronnut opiskelupaikkaa etelästä kovasta yrityksestä huolimatta.
– Hakijoita oli paljon ja koulupaikkoja todella vähän. Vain harvat ja valitut pääsivät alalle opiskelemaan, Arja toteaa.
Lopulta Helsinki sai jäädä, sillä kaipuu pohjoiseen kävi jokivarren kasvatille ylitsepääsemättömäksi.
Arja otti suunnaksi Tornion ja aloitti siellä ylioppilasmerkonomin opinnot.
Valmistuttuaan hän päätti palata takaisin synnyinseuduilleen. Täällä hän myöhemmin aloitti työt silloisessa Tukkuliike Eino Aho Oy:ssä.
– Olin Ahon palveluksessa vuoden päivät. Olisi minut pidetty siellä pitempäänkin, mutta mie halusin kokeilla jotain uutta, Arja toteaa.
Ylitorniolta alkoi juuri sopivasti näihin aikoihin avautua uusia työpaikkoja, joten Arja päätti kokeilla onneaan ja hakea töitä Ylitornion terveyskeskuksesta.

Kirjoituskoneita ja kissanpäiviä
Heinänkuun ensimmäinen päivä vuonna 1974 Arja aloitti työnsä terveyskeskuksessa puhelunvälittäjä-toimistoapulaisena.
– Minä toimin välikätenä ja yhdistin puhelun, jos esimerkiksi terveydenhoitaja halusi soittaa apteekkiin.
Hänen työnkuvansa terveyskeskuksessa on muuttunut vuosien saatossa useita kertoja. Myös teknologian jatkuva kehitys takasi sen, että aina riitti uutta opeteltavaa.
– Olen ollut puhelunvälittäjänä, potilastoimistossa ja osastonsihteerinkin hommat opettelin. Ainoa mihin en ehtinyt perehtyä olivat arkistohommat. Niihin ei vain riittänyt aikaa. Olen kuitenkin aina tykännyt kokeilla uutta ja olen ottanut uudet työtehtävät avosylin vastaan. Juuri näiden vaihteluiden ja muutosten vuoksi työ on pysynyt mielenkiintoisena kaikki nämä vuodet, Arja toteaa.
Neljän vuosikymmenen aikana teknologia on ottanut huimia harppauksia eteenpäin. Jatkuva kehitys on näkynyt myös Arjan elämässä.
– Kun aloitin hommat terveyskeskuksessa, kaikki kirjoitettiin kirjoituskoneilla. Jos virhe tuli, oli aloitettava alusta. Sitten siirryttiin sähköisiin kirjoituskoneisiin ja lopulta käyttöön tulivat tietokoneet, joiden käyttö helpotti työtä huomattavasti, Arja muistelee.

Laatuaikaa patikoimalla
Vaikka viime vuosina Arja on toiminut toimistosihteerin virassa tehden laskutuksia ja kirjoittaen lääkärin saneluja, aikoo hän eläkepäivilläkin jatkaa tietokoneiden parissa puuhastelua.
– Nyt olen innostunut tekemään nettisivuilla kuvakirjoja! Niitä on ihana tehdä, koska saa käyttää luovuutta ja sommitella kuvia ja tekstejä oman mielensä mukaan, hän kertoo.
Toimistotyönsä vastapainoksi Arja viettää aikaa ulkoillen yhdessä miehensä Sepon kanssa.
Talvisin he käyvät yhdessä hiihtämässä, kesällä pyöräilemässä ja syksyllä pariskunnan aika kuluu rattoisasti marjastaen.
– Lisäksi lenkkeilemme joka päivä, kesät talvet. Me ruukaama joka syksy käyä myös patikoimassa jossaki. Tänä syksynä oli vuorossa Saariselkä, Arja kertoo.
Pariskunnan yhteisiin harrastuksiin kuuluu ulkoilun lisäksi myös matkustelu. Ei ole kulunut kauaakaan siitä, kun pariskunta kotiutui viimeisimmältä reissultaan.
Aina kevään tullen Arjan voi löytää kukkapenkin perukoilta. Kiinnostus puutarhanhoitoon on tullut hänelle jo äidinmaidossa.
– Heti, kun lumet sulavat, olen kynsimässä kukkapenkkiä, Arja naurahtaa.
Tällä hetkellä pihan istutukset ovat jääneet lumivaipan peittämiksi, mutta kesän tullen pihan kukkaloisto pääsee oikeuksiinsa.
Päivittäin aikaa kuluu myös lukemiseen ja aivojumppana toimivien sudokujen ja ristikkolehtien parissa.
– Sudokulla saa hyvin aivot käyntiin aamulla, Arja tuumaa.
Myös usko Taivaan Isään ja hänen johdatukseensa on auttanut arjessa eteenpäin.
– 6–7-vuotiaana olin äidin, isän ja kahden sisarukseni kanssa Tornionjoella tulossa veneellä Ruotsin puolelta Suomeen, kun yhtäkkiä puhkesi valtava myrsky. Valkopääaallot heiluttelivat venettämme ja olin aivan varma, että me kaikki hukumme. Silloin ensimmäisen kerran elämässäni rukoilin ja muistan, kuinka yhtäkkiä myrsky laantui, aallot katosivat ja pääsimme turvallisesti Suomen puolelle. Tästä hetkestä lähtien on rukoileminen kuulunut elämääni, Arja kertoo.

Saman kylän kasvatit
Arja ja hänen miehensä Seppo ovat molemmat kaulinpääläisiä, kuten tavataan sanoa. Vaikka he molemmat ovat Kaulirannan kasvatteja, he  tapasivat vasta myöhemmällä iällä.
– Mie olin Ajonpäästä ja Seppo Flygarenpäästä, ei met toisiamme entuuestaan tunnettu, Arja muistelee.
Mutta kun he viimein tapasivat toisensa vuonna 1970 Kaulirannan tansseissa, oli se rakkautta ensi silmäyksellä.
– Ne oli aikahnaan jokivarren parhaat tanssit. Sielä me Sepon kans näimä toisemme ensi kertaa, ja nyt juhannuksena tulikin sitten 40 vuotta täyteen avioliiton solmisesta.
Merkkivuoden kunniaksi pariskunta suuntasi viikoksi rakastavaisten kaupunkina tunnettuun Pariisiin.
32 vuotta sitten aviopari löysi sopivan tontin Ylitorniolta ja pian he rakensivat nykyisen talonsa Alkkulanraitin varrelle.
Arjalla ja Sepolla oli alusta pitäen selvät sävelet perheenlisäyksen suhteen.
– Me kumpikin halusimme neljä lasta, ja neljä lasta me sitten saimmekin, Arja naurahtaa.
Arjan aviomies Seppo Erkheikki on ollut eläkkeellä jo muutamia vuosia. Työ kuljetusalan yrittäjänä vei miehen usein kauas kotoa viikoksi, jolloin Arja oli yksin kotona neljän lapsen kanssa.
Työn ohella arki rullasi sujuvasti, vaikka viime vuosina Arja itsekin on ihmetellyt kuinka on ehtinyt ja jaksanut.
– Silloin ruukasin käyä aina ruokatunnila kotona siivoamassa ja luutuamassa lattioita. Lapsille oli aina lämmin ruoka valmiina koulupäivien päätteeksi, eikä nisu ole ikinä loppunut pöydästä.
– Sepolle tehen aina korvapyystia kahvin painikkeeksi ko se niin niistä tykkää, Arja naurahtaa.
Arjan motto ”Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty” on auttanut häntä kaikissa puuhissa, niin työssä kuin kotonakin.

Atlantin taa
Vaikka perheen lapset ovat jo maailmalla, näkevät he lähellä asuvia lapsia ja lapsenlapsiaan aina kun vain mahdollista. Kauimpana asuvan tytön perheen kanssa kuulumiset vaihdetaan sekä Skypen välityksellä että puhelimitse niin usein kuin mahdollista.
– Käymme myös usein lapsenlikkana ja muutenkin kylästelmässä lasten luona, nyt varsinkin kun olemme molemmat eläkkeellä. Se on mieleistä puuhaa kun pääsee viettämään aikaa lastenlasten kanssa, Arja ja Seppo tuumaavat.
Myös matkustelu on ollut läsnä pariskunnan elämässä pitkään. He muistelevat käyneensä vuosien saatossa ulkomailla yli 20 kertaa, eikä samaan paikkaan ole menty toistamiseen.
Vuosien saatossa on koluttu läpi niin Kreikan saaristot kuin Azoritkin.
– Rakastuimme Santorinin saareen, se on ollu ehdoton lempikohde tähänastisista reissuista, Arja ja Seppo kertovat yhdessä tuumin.
Tulevaisuudessa olisi suunnitteilla ainakin matka Atlantin toiselle puolelle.
– Pohjois-Amerikka kiehtoo molempia, joten tavoitteena olisi päästä kiertomatkalle valtameren toiselle puolelle, Arja selittää.
Mittavan uran taakseen jättävä Arja nauttii tällä hetkellä Kanarian auringosta yhdessä miehensä Sepon ja lastensa kanssa.
Ihmenaiseksikin kuvatun Arjan tekeminen ei lopu eläkepäivien myötä, vaan päinvastoin.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net