Ari Risto jää eläkkeelle hyvillä mielin

27.3.2014 06:01 Kari Kaulanen

Ari Risto on sulkenut teknisen toimiston oven takanaan viimeisen kerran kunnan virkamiehenä lähes 35 vuoden jälkeen. Varmasti helpottuneena, mutta myös monta mielenkiintoista kokemusta rikkaampana.

PELLO – Torstai 20.3.2014. Kunnaninsinöörin huoneen työpöytä on lähes tyhjä, ja sen päällä olevat vähät tavarat ovat hyvässä järjestyksessä.
Kunnaninsinööri Ari Risto on ollut viimeisen kerran mukana Pellon teknisen lautakunnan ja kunnanhallituken kokouksissa ja myös kertomassa puheejohtajistolle teknisen toimen näkymistä.
Perjantai 21.3.2014. Ari Risto painaa teknisen toimiston oven viimeisen kerran kiinni kunnan virkamiehenä. Edessä on kahdeksan kuukautta pitämättömiä lomia. Virallisesti hänestä tulee eläkeläinen 1. joulukuuta. Samalla hän tulee palvelleeksi kotikuntaansa kahta kuukautta vaille 35 vuotta. Aikaan sisältyy myös vajaan vuoden pituinen pesti vt. hallintojohtajana.

Vauhtia Ruotsista
Ari Riston lapsuuskoti oli Pellon Vaaranperässä. Hän kävi viisi vuotta kansakoulua Lempeässä, pyrki ja pääsi keskikouluun, jatkoi lukioon ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1970.
Suoritettuaan varusmiespalveluksen Sodankylässä Ari hakeutui Oulun yliopiston kirjoihin. Ensimmäisen vuoden aikana hän suoritti approbaturin matematiikassa samalla, kun mietti, mille alalle suuntaisi.
Hän päätyi opiskelemaan rakennusinsinööriksi Oulun teknillisen oppilaitoksen tien- ja vesirakennuksen opintosuunnalta. Valintaa helpotti se, että hänen kotonaan oli maanrakennusyritys.
Elettiin energiakriisin aikaa, ja työllisyystilanne oli huono. Onneksi oli Ruotsi. Ari suuntasikin muutaman pellolaiskaverin kanssa Luulajaan heti valmistuttuaan vuonna 1976. Töistä heillä ei ollut tietoakaan, mutta niitä löytyi saman tien.
Neljä vuotta Ari työskenteli Ruotsissa niin rakennus- kuin tietyömailla eri puolilla Norrbottenia.


Insinööriksi kotikuntaan
Ari ja hänen perheensä, vaimo ja kaksi poikaa, viihtyivät hyvin Luulajassa.
– Suomalaisuus ei aiheuttanu mithään ongelmia Ruottissa ja kouluruottila pääsi hyvin alkhuun, Ari kertoo.
Kielitaito kehittyi tietenkin ajan myötä.
Arilla ei kuitenkaan ollut vakituista työpaikkaa, ja hetken hän harkitsi ulkomaille lähtemistä ruotsalaisyhtiön leivissä. Samoihin aikoihin hän sai tietää, että Pellon kunta haki palvelukseensa insinööriä.
Perheen lievästä vastustelusta huolimatta Ari haki paikkaa ja tuli valituksi. Tammikuussa 1980 Ristot asettuivat Kotivainion kerrostaloon ja helmikuussa Ari aloitti työt kunnan leivissä.
– Se on selvää, että meän elintaso laski, hän tunnustaa.
Talon rakentamista he eivät olleet suunnitelleet. Aravalainan saanti oli kuitenkin tehty Ruotsista palaaville helpoksi. Niinpä Ristot muuttivat Tornionjoen törmälle, Arin kotitalon rantaan rakennettuun omakotitaloon vuonna 1982. Samana vuonna perheeseen syntyi kolmas poika. Se tiesi lopullista asettumista Pelloon.

Ei sopeutumisongelmia
Arin esimiehenä toimi kunnan rakennusmestari. Työ oli monipuolista eikä toimistolla tarvinnut juuri istuskella.
Ari kertoo, että ainakin omasta mielestään hän sopeutui hyvin työympäristöön.
– Mulla oli jo etukätheen jonkulainen käsitys siitä, minkälaista on olla kunnassa töissä.
Siihen aikaan lautakuntia oli enemmän kuin nykyään, mikä tiesi kokouksissa istumista.
– Mieki olin mukana neljässä lautakunnassa: teknisessä, tie-, liikenne- ja ympäristölautakunnissa.
1980-luvulla talousarviopäätökset tehtiin tileittäin, mikä ohjasi päättäjät usein pieniin asioihin puuttumiseen. Lisäksi määrärahapäätöksiin vaadittiin kahden kolmasosan enemmistö.
– Jonku verran se synnytti ”jos ei tätä, niin ei sitte sitäkhään” -tilantheita, Ari muistelee.
Valtionosuudet puolestaan olivat kustannusperusteisia. Se taas johti siihen, että virkoja saatettiin perustaa vain siksi, että niihin saatiin valtionosuus.

Muutosten tuulia
Kun 1980-luvulla elettiin vielä kasvun aikaa, seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa alkoi laskukausi, joka muuttui suoranaiseksi lamaksi.
Yksi merkittävä muutos kunnalliselämässä oli siirtyminen niin sanottuun raamibudjettiin, jossa eri hallintokunnille annetaan talousarviossa tietty määrä rahaa, mutta myös vastuu sen jakamisesta.
– Virkamiestahola peläthiin, että raamibudjettia vastustettas päättäjäpuolela, mutta sen käyttöönotto meni yllättävän sujuvasti, Ari Risto sanoo.
– Ehkä se toimii paremin niukkuuen jakamisessa, hän arvelee.
– Kunta on pyrkinyt sopeuttamhaan taloutta keskittämällä toimintoja ja vähentämällä väkeä, mutta kuitenki niin, että kethään ei tarttis irtisanoa.
Ari ihmetteleekin luottamushenkilöidenkin taholta kuultua väitettä, että vaikka kunnan asukasluku pienenee, kunnan palveluksessa oleva väki ei vähene. Tilastot kertovat muuta. Vuonna 1985 kunnassa oli 515 vakituista työntekijää. Vuonna 2000 heitä oli enää 383 ja tämän vuoden talousarviossa luku on 304. Mukana eivät ole työllistetyt, joita on parhaimmillaan ollut viitisenkymmentä, nyt kymmenkunta.

Haukut samaan hintaan
– Kriittisyys päättäjien puolelta virkamiehiä kohthaan on kasvanu viimisen kymmenen vuen aikana, Ari tietää.
Yksi syy lienee se, että raamibudjetin myötä virkamiesten vallan uskotaan lisääntyneen. Arin mielestä se taas johtuu osittain siitä, että päättäjät eivät osaa riittävästi hyödyntää raamibudjettia.
Arvostelua on kuitenkin siedettävä, koska se kuuluu demokratiaan.
– Jos arvostelua alkaa pelkäähmään, niin täälä ei tapahu mithään, Ari sanoo ja siteeraa edeltäjäänsä Pentti Korteniemeä: ”Haukut saapi samhaan hinthaan.”
– Minusta riittää, että tekkee parhaansa ja hyväksyy sen, että virheitäki saapi tehä. Niistä pittää vain ottaa oppia.
Monesti kyse on Arin mukaan myös tiedon puutteesta, sillä läheskään aina asiat ei ole mustavalkosia. Hän toivoo, että myöskään luottamushenkilöt eivät ottaisi samaansa arvostelua kovin raskaasti.
– Pääasia on kuitenki se, että kuntalaiset saavat maholisiman hyvät palvelut.
Yhtenä virkamiehen tärkeimmistä ominaisuuksista Ari pitää suullista ja kirjallista esitystaitoa.
– Nykyään vaajithaan esimerkiksi perustellumpia esityslistoja ja enemän vaihtoehtoja. Ko tietoa on enemän tarjola, sitä myös vaajithaan enemän.
Toinen tärkeä ominaisuus kunnaninsinöörinkin työssä ovat johtamisominaisuudet, jota ei ole opetettu muutamaa viime vuotta lukuun ottamatta.
– Mieki olen vasta viimisen viien vuen aikana käyny johtamiskoulutuksessa ja meilä on senthään nelisenkymmentä työntekijää.

Väen väheneminen huolettaa
Ari Risto on työurallaan työskennellyt kolmen kunnanjohtajan alaisuudessa. Varsinaisia päättäjiä vuosikymmeniin sopii monenkirjava joukko.
– Ennen puolueitten kärkimiehilä oli enämpi arvovaltaa ko nykyään. Net sait joukot puolelensa omassa ryhmässä, ko olit jotaki sopihneet, Ari sanoo.
Se, että Pellon asukasluku on sitten 1980-luvun pienentynyt noin 1000 hengellä on Arin mielestä ikävä asia. Hän kertoo, että Tilastokeskus ennakoi sitä jo 1980-luvulla. Päättäjät eivät kuitenkaan silloin vielä ottaneet asiaa tosissaan.
– Huomattavaa on Pellonki kohala se, kuinka paljo valtion työpaikkoja meiltä on lähteny. Tällä hetkelä suurin syy väen vähenemisseen on se, että ihmisiä syntyy vähemän ko kuolee, Ari toteaa.

Teknistä kehitystä
Tekniset laitteet ovat kehittyneet hurjasti 35 vuoden aikana niin työn kuin yhteydenpidon osalta.
Kun Ari ensimmäisinä työvuosinaan halusi soittaa Helsinkiin, se tapahtui tilaamalla kaukopuhelu kunnan vaihteen kautta. Sen jälkeen odoteltiin epämääräinen aika ennen kuin puhelu tuli.
– Sitte piti kirjata ylös, minkä asian vuoksi Helsinkhiin soitethiin, Ari muistelee.
Tietotekniikan kehitys on vaatinut paljon kouluttautumista ja saanut aikaan sen, että suurin osa työajasta kuluu toimistopöydän ja tietokoneen ääressä. Työtä se on tietenkin helpottanut.
Työntekijöiden vaihtuvuus kunnassa on ollut pientä, joskin viime vuosien aikana osastopäälliköt ovat vaihtuneet usein.
– Johtuneeko sitte lissääntynheestä arvostelusta, Ari pohtii.
Itse hän sanoo oivaltaneensa heti alussa uransa kannalta tärkeän asian: toimivallan rajan itsensä ja poliitikkojen välillä.
– En ole koskhaan pyrkiny menehmään poliitikkojen tontile, ja olen pitäny huolen siitä, että net ei tule mulle sanohmaan, että tehe näin.
Ari kertoo tehneensä hyvänä pitämänsä esityksen, vaikka olisi tiennyt, ettei sitä kannateta.

Ei politiikkaan!
Pellon valtuuston ehkä kaikkein kovimpana yritysalan saavutuksena Ari Risto pitää 1980-luvulla tehtyä, yksimielistä päätöstä lähteä osakkaaksi Napala-kylpylähankkeeseen.
– Valitettavasi MEK ei uskonut siihen ja torppasi hankkeen, hän harmittelee vieläkin.
Nykypäivästä hän harmittelee sitä, että yksityisten palveluiden saanti on hiipumassa yritysten vähentyessä.
Ari kertoo olleensa periaatteessa aina töissä, mikä on tiennyt myös lukemattomia yöllisiä puhelinsoittoja. Nyt hän on laatinut kunnanhallitukselle vaihtoehtoisia esityksiä teknisen toimen järjestelyistä jatkossa.
Viimeiseen työpäiväänsä valmistautuva Ari Risto vaikuttaa vapautuneelta ja sanoo jäävänsä eläkkeelle hyvillä mielen. Se, miten tekninen toimi tulevaisuudessa hoidetaan ei ole enää hänen päänsärkynsä.
Arin puoliso jää eläkkeelle samoihin aikoihin, mutta sen kummempia suunnitelmia heillä ei eläkevuosien varalle vielä ole.
Yhden asian Ari on kuitenkin päättänyt: politiikkaan hän ei lähde. Ei, vaikka hänelllä on laajaa tietämystä ja osaamista kunnalliselämän eri osa-alueista.
Tai ehkä juuri siksi.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net