Ari Asikainen ei mahdu yhteen muottiin

7.1.2016 06:01 Minna Siilasvuo

Ari Asikainen käy kotona vain kääntymässä, sillä työ ja harrastukset pitävät miehen liikkeellä.

PELLO – Liperiläissyntyinen Ari Asikainen on ollut Pellon poika jo yli kymmenen vuoden ajan. Sitä ennen hän on ehtinyt asua muun muassa Kemissä, Kilpisjärvellä, Utsjoella, Rovaniemellä, Sodankylässä, Marrasjärvellä ja ties missä.
– Olin varmaan viimeisiä junantuomia uittojätkiä kun tulin Kemijoen uittoon 1970-luvun puolivälissä. Kun uitto loppui, en halunnut enää palata Pohjois-Karjalaan asumaan, korkeintaan käymään. Olen suunnitellut pysyväni jatkossa napapiirin pohjoispuolella, Ari kertoo.
Ammatteja Arilla taitaa olla melkein saman verran kuin asuinpaikkojakin. Uiton jälkeen hän sai töitä kemiläisen väriliikkeen lasinleikkausosastolta, mistä matka on jatkunut monen mutkan kautta Pelloon.
Jossain vaiheessa Ari kouluttautui ravintolanhoitajaksi ja työskenteli 16 vuotta ravintola-alalla.
– Siinä työssä paloin loppuun. Kun tyttäreni oli pieni, olin kaikki illat ja juhlapyhät töissä. Nykyään kierrän ravintolat mahdollisimman kaukaa, vaikka olen tehnyt sesonkitöitä esimerkiksi Luostolla aamiaistyöntekijänä vielä senkin jälkeen kun jätin alan.

Yrittäjän arkea ja juhlaa
Nykyään Ari on yrittäjä, joka tekee toiminimellä kiinteistönhuolto- ja siivoustöitä, joskin juuri tällä hetkellä hän on raskaan teollisuuden palveluksessa. Asuessaan Orajärvellä – tosiaan, sielläkin! – Ari tilasi pihamaalle sepelikuorman Pellon Betoni Oy:ltä. Sunilan Lasse kävi tuomassa kuorman ja kysäisi samalla Aria töihin.
– Minulla oli kesken omakotitalotyömaa Torniossa, mutta lupasin ottaa Lasseen yhteyttä kun se valmistuu. Niin teinkin, ja siitä lähtien olen ollut rakentamassa Pellon Betonin hallia ja tekemässä siellä monenlaisia muitakin hommia.

Yrittäjänä Ari on iloinen siitä, että töitä piisaa, mutta välillä pitää muistaa pitää lomaa. Joulu meni ahkeroidessa, mutta näinä päivinä on loman aika.
– Menen käymään kotiseudulla. Tyttäreni asuu Pieksämäellä, ja siellä on kuulemma nyt järvissä vahva jää eikä ollenkaan lunta. Ajattelin mennä tyttärentyttären kanssa harrastamaan vähän retkiluistelua, Ari suunnittelee.

Nojatuolimatkoja ja teatteria
Jos Asikaisen Arilla on ammatteja enemmän kuin kotitarpeiksi, samaa voi sanoa harrastuksista. Työssään Ari on liikkunut ravintoloissa ja rakennustyömailla, mutta harrastuksissa ovat käytössä laajemmat kuviot. Yksi tärkeistä on lukeminen. Keskimäärin kirja viikossa on sopiva lukutahti.
– Luen kaikenlaista, laidasta laitaan. Otan kirjastossa kirjat hyllystä ihan summissa, niin tulee luetuksi semmoistakin, mihin ei ehkä tulisi muuten tarttuneeksi. Kirjan lukeminen on kuin nojatuolimatka toiseen maailmaan: kirjailijan täytyy olla tosi ammattitaitoinen luodakseen lukijalle uskottavan mielikuvan kirjan henkilöistä ja tapahtumista.
Nuorempana Ari harrasti myös teatteria. Se harrastus johti ilta-avustajan pestiin Joensuun kaupunginteatterissa.

Ilmojen halki käy lentäjän tie...
Lukeminen on mukavan rauhallinen harrastus, mutta ihminen on kuulemma luotu liikkuvaksi. Ainakin Arin kohdalla väite pitää ehdottomasti paikkansa.
Hiihtoa, luistelua, laskettelua, veneilyä ja verkkokalastusta tuskin kannattaa edes mainita, mutta laskuvarjohyppy on hieman harvinaisempi liikuntamuoto. Lisäksi Ari on liidellyt ilmojen halki muutenkin, puolivahingossa.
– Kun tytär oli peruskoulun viimeisellä luokalla, tulin luvanneeksi hänelle, että jos päästötodistuksen keskiarvo on yli kahdeksan, kustannan hänelle purjelentäjän lupakirjan. Keskiarvo oli yli yhdeksän...
No, mikäpä siinä enää auttoi. Lupaus oli pidettävä, mutta sen Ari päätti, ettei ryhdy odottamaan tytärtä kahvilassa, vaan lähtee itsekin kurssille. Purjelentäjän lupakirja on ilman muuta hyvä olemassa.
– Olen aina tykännyt haasteista ja haluan oppia uutta.

Tanssitaito ennen eläkettä
Neljä vuotta sitten Ari tarttui uuteen haasteeseen ja päätti opetella tanssimaan ennen eläkkeelle jäämistään. Päätös oli ehdottomasti hallituksen tavoitteiden mukainen, sillä näillä näkymin eläkkeelle jääminen tapahtuu siinä vaiheessa, kun Ari täyttää 68 vuotta. Tai 70...
– Kenenkään ei tarvitse kuvitella, että tanssimaan oppii kansalaisopiston kursseilla yhdessä talvessa. Se on kukkua! Ensimmäisen talven kävin kursseilla kerran viikossa, mutta seuraavalla viikolla olin jo unohtanut kaiken, mitä olin oppinut, Ari naurahtaa.
Toisena vuonna hän päätti jäädä myös jatkokurssille, vaikka ei omien sanojensa mukaan osannutkaan vielä mitään.
– Minut otettiin tosi hyvin vastaan ja minua pidettiin jopa rohkeana.
Kolmantena vuonna Ari hyppäsi lisäksi tiistai-iltaisin auton rattiin ja karautti Saarenkylään tanssikursseille. Nyt on meneillään neljäs vuosi, ja Ari on intoa täynnä. Oppi alkaa kuulemma vähitellen tarttua.
– Harmonian löytäminen tanssiessa on mahtava tunne!
Ari käy edelleen myös Meän Opiston alkeiskursseilla.
– Sain itse alussa tosi paljon neuvoja ja apua kokeneemmilta tanssijoilta ja haluan jakaa sitä eteenpäin. Lisäksi tanssittajia tarvitaan aina, sillä jostain käsittämättömästä syystä miehet eivät lähde kovinkaan innokkaasti tanssikursseille, Ari harmittelee.

Uhkana runsaudenpula
Tanssissa on kymmeniä lajeja, joten runsaudenpula uhkaa innokasta harrastajaa. Jossain vaiheessa harrastusta pitää Arin mielestä vähän karsia ja keskittyä siihen, mistä pitää.
– Itse olen tykästynyt argentiinalaiseen tangoon. Se on todellinen nautiskelijoitten tanssi!
Ari ei tietenkään noudata itse omaa ohjettaan, vaan tanssii kaikkea, mitä kursseilla tulee eteen. Vaikkapa sitten ihan terveydellisistä syistä.
– Kun aloitin tanssiharrastuksen, polveni olivat aina kipeät. Puolentoista vuoden tanssimisen jälkeen vaivat olivat ohi, ja kiitos siitä kuuluu tanssinopettajille. He jaksoivat kiinnittää huomiota pieniin asioihin, esimerkiksi siihen, että jalkaterät osoittavat samaan suuntaan kuin polvet.
Pieniin asioihin keskittyminen – myös työaikana – johti suuriin lopputuloksiin: polvivaivat ovat enää haalea muisto. Myös tasapainoaisti on kehittynyt, ja siitä on hyötyä paitsi tanssilattialla, myös työtehtävissä.

Tehdään mitä tarvitaan
Tanssiminen on tällä hetkellä harrastusten ykkönen, sillä siinä riittää vivahteita ja opittavaa vuosikymmeniksi. Tanssinharrastaja voi tuskin pitää itseään koskaan valmiina ja täysinoppineena.
– Olen melkein aina liikkeellä, töissä tai harrastuksissa. Asunto on paikka, jossa laitan ruokaa ja lepään, Ari linjaa.
Se ei ehkä pidä ihan paikkaansa. Ari nimittäin kattaa kahvipöytään itse leipomansa korvapuustit ja kakut. ”Olen leiponut aina, karjalanpiirakat ja kaikki.” Olohuoneessa nököttää syntikka ja pino nuotteja. ”Soittelen vähän omaksi ilokseni ja muitten mieliharmiksi.”
Kun ostamalla ei saanut mieluisaa ja istuvaa villapuseroa, Ari kutoi sellaisen itse. Kun sopivaa ohjetta ei ollut, Ari suunnitteli mukavan kuvioneuleen, laski sopivat silmukkamäärät, täsmäytti kuviot pyöröpuikoille ja ryhtyi töihin. Lopputulos istuu kuin hansikas. Nyt puikoilla on yllätys papan silmäterälle.
Olohuoneen matot ja tyynyt on kudottu itse. Sattui olemaan aikaa ja tilaisuus.
– Olen saanut kasvaa Kekkosen ajan asutustilalla ja sieltä tämä asenne on peräisin. Siellä kaikki joutuivat töihin, ja olen edelleen kiitollinen siitä, että sain olla matkassa. Ensimmäisiä muistikuviani on, kun äidin isä kävi hevosella naapurissa jauhattamassa jyviä ja kävi aina mennessään kysymässä, lähteekö Ari matkaan. Arihan lähti.

Liian kylmä kylä
Mikään ei pidättele Aria Pellossa, mutta siellä on tällä hetkellä toimeentulo, hyvät harrastusmahdollisuudet ja mukava yhteisö ympärillä. Töitäkin riittäisi enemmän kuin ehtii tehdä. Pelloon voisi siis vaikka jäädä, mutta vahingosta viisastuneena Ari ei uskalla sanoa siitä mitään varmaa.
– Kilpisjärvellä asuessani ajoin kaverin auton Kemiin ja tulin takaisin linja-autolla. Pellossa auto pysähtyi jonkun baarin edessä ja minä nousin vähän jaloittelemaan. Autossa oli lämmin, mutta ulkona puhalsi jäätävä tuuli, joka kävi luihin ja ytimiin. Minä mietin mielessäni, että ”näin kylmään paikkaan en kyllä ikinä muuttaisi”, Ari muistelee.
Niitä sanoja on syöty jo toistakymmentä vuotta.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net