Antero Kuusijärvi on toisen polven peltinikkari

13.3.2014 06:01 Kari Kaulanen

Antero Kuusijärvi on pukenut haalarit päälleen palattuaan edellispäivänä tyttärensä Lotan kanssa Prahaan tekemältään lomamatkalta. Perheen esikoinen, Juho, opiskelee kone- ja tuotantotekniikkaa Oulun AMK:ssa. Tytär Hanna työskentelee Helsingissä parturina.

NIVANPÄÄ – Antero ja Tarja Kuusijärven komea, hieman yli 200-neliöinen talo seisoo vain noin 150 metrin päässä Anteron lapsuuskodista.
Talo on lähes alusta loppuun oman käden jälkeä, itse suunniteltu ja itse rakennettu. Puut Antero on kaatanut äitinsä metsästä Sodankylästä. Ne on sahattu rakennuspaikalle tuodulla kenttäsirkkelillä.
– Alkuvaiheessa mulla oli kirvesmieskaveri, joka muutaman kerran myöheminki kävi auttelemassa, Antero kertoo.
Sähkömiestä tarvittiin sähköjen kytkemiseen ja muuraria piipuntekoon.
Rakennustyöt alkoivat vuonna 1991, ja Kuusijärvet pääsivät muuttamaan seuraavana vuonna.
Samoihin aikoihin syntyi perheen esikoinen, ja Antero lopetteli urheilu-uraansa.

Urheilua pienestä pitäen
Vaikka Nivanpäässä ei 1960-luvun alussa ollut lähellekään yhtä runsaasti asutusta kuin nykyään, lapsia oli niin paljon, että kavereita riitti.
– Meitä oli hyvinki kymmenkunta parin kolmen vuojen sisälä syntynheitä.
Ja kun on kavereita, on myös tekemistä. Siihen aikaan urheilu oli jokapäiväinen harrastus. Kiinnostusta lisäsi se, että Eero Mäntyranta asui lähellä ja hänen poikansa Harri oli vain vuoden Anteroa vanhempi.
– Paljon on jääny muistoja niistä hetkistä, ko Eero oli pinnala, ja Harri veteli suksila sisälä, että kolina kävi, Antero muistelee.
Hän kertoo, että kävi Eeron ja Harrin kanssa noutamassa Mäntyrannan ensimmäisen moottorikelkan Ylitorniolta. Arvokas muisto sekin.
Antero arvelee olleensa viimeisiä pellolaisia, jotka hiihtivät koulumatkansa. Hiihtokumppanina hänellä oli usein opettaja, Simo Niva.

Rajavartijan tamineisiin
Antero Kuusijärvi kävi peruskoulun kymppiluokkaa myöten ja hakeutui vapaaehtoisena asepalvelukseen Lapin rajavartiostoon Rovaniemelle.
– Ja sille tiele jäin, hän kuittaa.
Hänestä tuli siis rajavartija. Ensimmäinen asemapaikka oli Sallan Naruska, kaukana kaikesta. Naruskasta hän pistäytyi muutamaksi kuukaudeksi Kemijärvellä sijaitsevalle johtopaikalle.
Kahden Naruska-vuoden jälkeen oli edessä siirto vähintään yhtä syrjäiseen paikkaan Enontekiöllä, Nunnasen takana sijaitsevalle Kalmankaltion rajavartioasemalle. Sekä Naruska että Kalmankaltio on nykyisin lakkautettu.
Seuraavaksi Antero työskenteli Muonion Särkijärvellä kunnes vuonna 1990 sai siirron Pelloon. Nyt hän sai nauttia harvinaista herkkua eli käydä töissä kotoa käsin kunnes Pellon rajavartiostokin lakkautettiin vuonna 1997.
Tehtyään vielä mutkan itärajalla Antero siirtyi Kilpisjärven Siilastuvalle, missä vierähti 13 vuotta.
Vain Ivalon suunta on Anterolla jäänyt käymättä. Syrjäisetkin seudut ovat hänen mielestään olleet mielenkiintoisia työpaikkoja. Työskentely eri puolilla Lappia on antanut lisäksi kattavan ja monipuolisen näköalan kotimaakuntaan.

Rajavalvontaa ja passintarkastuksia
Rajavartiolaitoksen kyltit poistettiin Siilastuvan seinästä vain muutama viikko sitten. Anteron kohdalla se tiesi virkapaikan siirtymistä Muonioon. Samalla työmatka lyheni alle puoleen eli noin 150 kilometriin.
Siilastuvalla työjaksot olivat 3–10 päivän pituisia ja niitä seurasivat suunnilleen saman pituiset vapaat. Antero kertoo, että olisi mielellään jatkanut Siilastuvalla, mutta valtion säästötoimet eivät antaneet armoa.
Rajavalvonta on nykyisin pääasiassa ulkomaalaisvalvontaa, ja päätyötä alkavat olla passintarkastukset lentoasemalla.
Anteron viime vuosi vierähtikin komennuksen merkeissä Helsinki-Vantaan lentokentällä passintarkastustehtävissä. Ja komennukset jatkuvat eli Helsinki kutsuu myös tänä vuonna.
Tarkastukset keskittyvät Schengenin sopimukseen kuulumattomista maista tuleviin matkustajiin. EU-maista Schengeniin eivät kuulu Englanti, Irlanti, Romania ja Bulgaria. Euroopan Unioniin kuulumattomista maista Schengen-aluetta taas ovat Islanti, Norja ja Sveitsi.
Tarkastuksilla pyritään ennen kaikkea ennaltaehkäisemään rikoksia. Rajavartiolaitoksella onkin oma rikostiedustelu, ja se tekee myös tiivistä yhteistyötä poliisin ja tullin kanssa.
Kittilän lentoasemalla passintarkastukset keskittyvät ajanjaksolle marraskuusta huhtikuuhun, joten läheskään joka päivä sinne ei tarvitse ajaa.

Ampumahiihtoa huipun tuntumassa
Merkittävä osa Antero Kuusijärven elämässä on ollut ampumahiihdolla, jonka harrastamiseen myös rajavartiolaitos tarjosi hyvä mahdollisuudet.
Pellon Ponsi hallitsi seuratasolla Suomen ampumahiihtoa 1980-luvulla kirkkaimpana tähtenään yhdet olympialaiset ja viidet maailmanmestaruuskisat käynyt Toivo Mäkikyrö.
Suomen mestaruuksia seuralle kertyi viestissä peräti seitsemän. Antero oli mukana hopeajoukkueessa vuonna 1989, kun Ponsi isännöi SM-kisoja.
Urheilu-uraan panostaminen tarkoitti sitä, että suurin osa vapaa-ajasta kului leireillä. Antero ripusti pienoiskiväärin naulaan vuonna 1992, mutta seuraa ampumahiihtoa, kuten muutakin urheilua, edelleen suurella mielenkiinnolla.

Peltitöissä nuoresta pitäen
Antero Kuusijärven isällä, Raimo Kuusijärvellä, on vuodesta 1974 lähtien ollut ilmastointialan yritys, joka on parhaimmillaan työllistänyt toistakymmentä henkeä.
Aiemmin Antero autteli isäänsä sen, mitä leipätyöltään ja urheilulta ehti, mutta urheilu-uran jälkeen hän on ollut toiminnassa mukana tiiviimmin.
Vuonna 2002 Antero perusti oman yrityksen toiminimellä Lapin Peltinikkari Antero Kuusijärvi. Vuonna 2011 yritysmuoto muuttui ja syntyi Lapin Peltinikkari Oy.
Vaikka Antero on jatkanut koko ajan leipätyössään, hänen yrityksellään on ollut isojakin työmaita kuten Luontokeskus Kellokas Ylläksellä vuosina 2007–2008 ja viimeisimpänä Luontokeskus Naava Pelkosenniemen Pyhätunturilla.
Voidakseen viedä läpi noin isoja hankkeita Antero on joutunut järjestelemään itselleen pidempiä vapaita sekä palkkaamaan myös apuvoimaa.

Täysipäiväiseksi yrittäjäksi
Anteron ikäluokan rajavartijoiden eläkeikä on 53 vuotta. Anterolla tuo rajapyykki ylittyy ensi vuonna.
– Jatkaminen työssä olis maholista ehkä jossakin muuala mutta ei Lapissa, hän kertoo.
Kuten kaikesta edellä kerrotusta voi päätellä, mies ei varmaan aio jäädä toimettomaksi eläkkeellä. Hänen suunnitelmissaan onkin panostaa tosissaan yritystoimintaan.
– Tavote olis, että pystys ees yhele ihmiselle järjesthään töitäki.
Yrityksen tuotevalikoima on kattava; tuotteita löytyy niin sisä- kuin ulkotiloihin. Yksi, mihin nykyään panostetaan, ovat vesikatot.
– Tiilikatot vanhenevat ja huopakattoja muutethaan peltikatoiksi, että saahaan lumikuormia pienemiksi. Tällekki vuojele on tiossa muutama kohe, ja jos korotuksia tulee, mie tehen puutyökki, Antero kertoo ja muistuttaa, että vesikatto on myös osa julkisivua.

Reissutyöt jatkuvat
Sen, miten rakennusalalla menee, sanotaan kertovan yleisen taloustilanteen.
– Ko Suomi on taantumassa, rakenusalala on lama, Antero tarkentaa.
Vaikka Pellossa on taantuman aikanakin rakennettu, ei se eivätkä edes naapurikunnat riitä elättämään yritystä, vaan töitä on haettava kauempaa. Antero suunnitteleekin työskentelyalueensa säteeksi vähintään 300 kilometriä, mikä tarkoittaa sitä, että reissutyöt jatkuvat.
Myös matkailualueilla on lähivuosina odotettavissa remonttitöitä, sillä esimerkiksi 1980-luvun kuuman ajan rakennusjälki ei aina hurraita kestä.
Tyhjän päälle Antero ei eläkkeelle jäätyään siis ole heittäytymässä.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net