Anna Kaisa Mäki on myyjä, joka ei pääse raidoistaan

28.2.2013 06:00 Minna Siilasvuo


Anna Kaisa Mäen kotona on vain vähän tavaraa ja nekin järjestyksessä. Ihan narulle ripustettuja pyykkejä myöten.

LEHMIVAARA – ”Tervetuloa Lehmikseen”, Anna Kaisa Mäki kajauttaa vastaukseksi haastattelupyyntöön. Hän ei ole lainkaan varma siitä, mihin on suostumassa, mutta ei se voi kovin vaarallista olla. Rohkea rokan syö.
Anna Kaisa on melkein peruspellolainen, mutta ei ihan. Hänen äitinsä on Pellosta, mutta isä Oulusta. Sen sekoituksen ansiosta Anna Kaisa puhuu tarvittaessa vaikka Oulun murretta.
– Oululaisilla on omanlaisensa huumori, ja he saattavat sanoa asioita aika suoraankin. Sen puolen mie löydän myös itsestäni, Anna Kaisa toteaa.
Anna Kaisan äiti oli töissä oululaisessa Kahvila Kiistolassa, mutta tutustuivatko vanhemmat siellä – se on jäänyt salaisuudeksi. Myöhemmin isällä oli Pellossa talouskauppa äidin serkkupojan kanssa.
– Meillä oli koti Jolmantiellä. Olin varmaan nelivuotias, kun sinne tultiin sanomaan, että kauppa palaa. Se oli syttynyt ilmeisesti paloöljystä. Mie itkin, että mistä me nyt saadaan lihaa. Siihen äiti tuiskahti, että ”mitä sie sitä rämiset, ethän sie ees syö lihaa”. Lihansyönti oli lapsena minulle jostain syystä vaikeaa, Anna Kaisa muistelee.

Kudontakoulusta ompelijaksi
Anna Kaisan isä oli monitaitoinen mies, joka työskenteli pääasiassa maalarina. Oli hänellä kauppiaskaverinsa kanssa Pellossa limsatehdaskin, jonka liikekumppanukset möivät sittemmin Lapin Kullalle.
– Muistan vielä, kun katsoimme lapsina viisi vuotta vanhemman veljeni Pekan kanssa telkkarista Spede Show’ta. Spede esitti siinä hankalaa katsastusmiestä, ja mie ehdotin Pekalle, että hän sopisi vallan mainiosti siihen hommaan, kun hän on sellainen hiljainen, mutta teräväkielinen. Hänestä tulikin maalarivuosien jälkeen katsastusinsinööri, vaikka tuskin sentään minun ansiostani, Anna Kaisaa naurattaa.
Veli löysi siis koulun jälkeen oman alansa, mutta niin löysi Anna Kaisakin. Lukiota hän ei edes harkinnut, sillä veri veti käytännöllisiin töihin.
– Ruukasin leikata hiuksia ja mietin pitkään parturi-kampaajan ammattia. Se ei kuitenkaan kiinnostanut ihan riittävästi, ja niin mie hakeuduin Ylitorniolle kotiteollisuuskoulun kudontalinjalle. Tosin minusta tuli kuitenkin ompelija...

Nuorena naimisiin
Ennen pientä irtiottoa Pellosta Anna Kaisa oli löytänyt rinnalleen koulukaverinsa Kari Mäen. Nuoret olivat rinnakkaisluokilla, mutta yhteiset kaverit johdattivat heidät yhteen.
– Kari taisi olla 17-vuotias kun menimme kihloihin, ja ensi kesänä tulee täyteen 33 vuotta siitä, kun menimme naimisiin. Kari oli silloin armeijassa. Joku oli kysynyt Karilta, että oliko kyseessä pakkoavioliitto, kun menimme niin nuorina vihille. Kari oli todennut, että oli kyllä – ei hän muuten olisi mitenkään saanut lomaa armeijasta.
Perheeseen syntyi kaksi lasta, Elisa ja Timo. Anna Kaisa hoiti lapsia, teki monensorttisia töitä ja aina työttömäksi jäätyään opiskeli jotakin.
– Pääsin muun muassa yhdeksän kuukautta kestävälle nahkapukineompelijakurssille, joka järjestettiin silloisessa Pellon ammatillisessa kurssikeskuksessa. Sieltä sain tosi hyvät opit esimerkiksi kaavojen piirtämisessä.
Anna Kaisa osallistui lisäksi parillekin Lapin yliopiston järjestämälle muotoilukurssille.
– Sain hyvät pisteet anopilta, kun tein hänelle äitienpäivälahjaksi kukkalaudan...

Myyjän uralle
Kymmenisen vuotta Anna Kaisalla vierähti Pellon Käsityöliikkeessä. Alun perin hän meni sinne hieman epäillen kykyjään, mutta omaksi yllätyksekseen innostuikin myymisestä.
– Kun aloitin siellä, liikkeen omisti Piippolan Esa. Hän oli juuri hankkinut mahtavan valikoiman hienoja verhokankaita, joten oli helppo olla hyvä myyjä. Siinä työssä kutojan koulutuksesta oli se hyöty, että ymmärsin mallikerran. Siten minun oli helppo laskea asiakkaalle kankaan menekki.
Yllättäen käsityöliike vaihtoi kuitenkin omistajaa.
– Eräänä aamuna kun menin töihin, Esa ilmoitti minulle, että ”mie myypäsin liikkeen Sipolan Irjalle eilen illalla”. Mie menin sitten siinä kaupassa muun kaluston mukana.
Irja oli ollut Boråsissa teollisuusompelijana, ja häneltä Anna Kaisa oppi paljon hyviä ompeluniksejä. Taidot karttuivat jälleen.

Uusia aluevaltauksia
Kerran Anna Kaisa pääsi työttömyysjakson aikana käsityökeskukseen töihin verestämään myös vanhoja kudontaoppejaan. Nordiin hän ei sen sijaan päässyt koskaan, vaikka yritti moneenkin kertaan.
Kaikki työkokemukset eivät ole suinkaan liittyneet käsitöihin. Anna Kaisa on ehtinyt olla melko pitkän jakson myös valtion palveluksessa hälytyskeskuksessa.
– Sekin oli mielenkiintoista hommaa. Tulin nuorena toimeen aika vähällä unella, ja pidin erityisesti yövuoroista. Kun ei tuhlannut aikaa nukkumiseen, sai päälle vapaapäivän.
Ainakin kerran Anna Kaisa on astunut selkeästi oman mukavuusalueensa ulkopuolelle – ja yllättynyt iloisesti. Koulunkäynti ei todellakaan mene koskaan hukkaan.
– Olin työttömänä ja minua patisteltiin hoitoalan koulutukseen. Ilmoitin, että siihen hommaan minusta ei ole. En kykene hoitamaan ketään. Pääsin sitten laitoshuoltajakurssille, mutta otin siihen kokeeksi mukaan hoiva- ja huolenpito-osion. Se oli tosi mukavaa! Olin harjoittelemassa Kyllinkeitaalla ja nautin siitä enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitella.

Ompelu on ja pysyy
Vaihtelevan työuran aikana yksi on pysynyt: ompelemista Anna Kaisa ei ole heittänyt hetkeksikään.
– Tykkään ompelemisesta, kun siinä tulee nopeasti valmista. Kärsivällisyyteni ei oikein riitä esimerkiksi neulomiseen. Ompeluhommassa katson aina, mikä ei ole oikein hyvä tai minkä olisin voinut tehdä paremmin – ja lupaan korjata sen seuraavalla kerralla. Näin laatu säilyy ja paranee.
Tietokoneen kanssa Anna Kaisa ei oikein myönnä olevansa väleissä.
– Tietokone on sille kiusankappaleelle aivan väärä nimi. Eihän se tiedä yhtään mitään! Oikeasti ompelukone on paljon viisaampi, ja vietän aikaani paljon mieluummin sen kanssa.
Elokuussa Anna Kaisalla tulee täyteen neljä vuotta kutakuinkin täydellisessä työpaikassa, Inga-Liisa Rundgrenin omistamassa Lumi-Marissa Vihreällä Pysäkillä. Ompelemista riittää edelleen, eikä Anna Kaisa edes pyri eroon raidoistaan.
– Nautin, kun saan myydä ja ommella kauniiden vaatteiden ja esineiden ympäröimänä. Marimekko on ollut minulle aina tuttu ja erityisesti raitapaita on ollut tärkeä. Jo kouluaikoina käytin melkein pelkästään niitä. Kari tosin kysyi minulta kerran, että eikö minulla ole mitään parempaa päällepantavaa, kun olin lähdössä upouudessa maripaidassa tansseihin...

Hääkutsu Japaniin
Ompelemisen vastapainoksi Anna Kaisa on harrastanut Karin kanssa judoa. Harrastus on tuonut mukanaan tuttuja eri puolilta maata ja kauempaakin.
– Pelloon oli kauhean vaikea saada judo-ohjaajaa. Aina kun joku nuorista oppi vähän enemmän, hän lähti opiskelemaan ja muutti muualle. Kari rupesi sitten puuhaamaan meille ohjaajaa Japanin kieli- ja kulttuuriohjelman kautta ja onnistuikin.
Japanilainen Rika Sibayama tuli Pelloon kulttuurivaihtoon ja asui Mäellä kokonaisen vuoden.
– Hän ei osannut tullessaan sanaakaan suomea, mutta oli ilmiömäistä, miten nopeasti hän oppi kielen! Rika toivoi joulupukilta vaaleaa, suomalaista miestä, mutta japanilaisen kanssa hän lopulta meni naimisiin. Meidätkin kutsuttiin häihin, mutta Japani oli meille vähän liian kaukana.

Tyyni mummo rauhoittaa
Anna Kaisa toteaa, että perheen molemmat lapset ovat tekevää sorttia. Elisa on opiskellut työn ohessa tradenomiksi ja työskentelee vastuumyyjänä Vilalla. Timo puolestaan on lvi-asentaja. Molemmat asuvat perheineen Rovaniemellä.
– Molemmilla on yksi lapsi. Tulin toistamiseen mummoksi viime torstaina kun Timo ja hänen vaimonsa – Elisa hänkin – saivat tyttären. Olen jo selaillut käsityölehtiä sillä mielin, että ompelen vauvalle jotakin.
Anna Kaisan seurassa tuntuu, että asiat ovat mallillaan. Hän ei hötkyile, eikä odota sitä muiltakaan.
– Mie en ole koskaan erityisesti pyrkinyt mihinkään. Moni asia on mennyt ihan fiilispohjalta, ja teen edelleen päätökset pääasiassa tunteella.
Ei hullumpi ideologia.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net