Pilkheitä

Alakkonää mua?

28.2.2013 06:00 Minna Siilasvuo

Kuulin eilen, että Pilkheitä on niin mukava lukea, kun niissä käytetään murretta. Tuli vähän paineita, sillä on minun vuoroni iskeä lastut lentelemään. Tunnustan, etten osaa Peräpohjolan murretta. En uskaltaisi edes yrittää, sillä sillä saralla ei anteeksiantoa tunneta.
”Ei tätä murretta opi puhumaan, ellei ole täältä kotoisin.” ”Kuulostaa kauhealta, kun vieropalkiset yrittävät panna hoon oikehaan paikhaan. Ei sitä voi vieras oppia.” Viatonta puhetta, josta voisi halutessaan vetää vaikka minkälaisia johtopäätöksiä. Ainakin, jos sattuu olemaan vieropalkinen.
Lapsuudenkodissani puhuttiin aina yleiskieltä. Vanhempani olivat kotoisin eri puolilta maata, eikä opettajan työssä voinut siihen aikaan kuvitellakaan käyttävänsä murretta.
Tapa tarttui, ja tulin aikoinani aika ankarasti kiusatuksi ja syrjityksi koulussa. Puhuin tovereitteni mielestä kirjakieltä. Yhtä hyvin olisin voinut olla olento vieraalta planeetalta. Onko sitten ihme, että vietin kohtuullisen paljon aikaa kirjojen seurassa – myös murrekirjojen.
Luin lapsena nautiskellen Waasan-Jaakkoon eteläpohjalaiset murrepakinat kannesta kanteen. Samaan syssyyn menivät Hjalmar Nortamon raumlaisset jaaritukset ja monet muut. En saanut katsoa televisiosta viikon tärkeintä puheenaihetta, Peyton Placea, mutta olin sen vastapainoksi varsin hyvin selvillä siitä, kuip pali prässi siit ol, ennengo Raumall Merikoul saatti.
Kun muutin 1988 mieheni kanssa Tornionlaaksoon, nautimme suuresti paikallisesta murteesta. Lainasimme kirjastosta silloin vielä harvoja murrekirjoja ja kerroimme toisillemme, mitä hassua olimme kuulleet kylällä.
Sen jälkeen murteitten suosio on kasvanut valtavasti. Eri murteille on käännetty kirjallisuutta Raamatusta Aku Ankkaan, ja lukijoita riittää. Enää murteen puhuminen ei ole noloa, päin vastoin. Murteen taitajaa arvostetaan ja murteita vaalitaan niin vasituissa yhdistyksissä kuin monenkirjavilla facebook-sivuilla.
Lapsemme puhuvat Peräpohjolan murretta, sillä he ovat kasvaneet Tornionjokilaaksossa eivätkä ole tulleet syrjäytetyksi ikätoveriensa seurasta oudon puheenparren takia. Heidän puheensa kuulostaa minun korvissani niin hauskalta, että välillä naurattaa vieläkin.
Kun lapset olivat pieniä, opetin heille aina saunassa Oulun murretta. Ei heillä mene sormi suuhun, vaikka joku kysyisi, että alakkonää mua tai käskisi kattua etteesä. Kielitaito on aina plussaa...

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
pallonkorjuubn
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net