Pilkheitä

Ajatuksia herättävä tiistai

14.6.2012 06:00 Kari Kaulanen

Koskaan ei voi tietää, mitä seuraava – tai edes tämä – päivä tuo tullessaan.

Asia tuli jälleen kerran todistetuksi viime tiistaina.

Yleensä en töihin tultuani syöksy päätä pahkaa Facebookiin, en välttämättä koko päivänä. Nyt tein jostain syystä poikkeuksen ja avasin naamakirjan ensi töikseni.

Silmiini tarttui heti kirjoitus Markku-nimisen kaverini muistolle.

Hetkinen.

Juuri lauantainahan luin hänen viimeisen päivityksensä keskustan puoluekokouksesta, johon hän osallistui toimittajana. Sunnuntaina olin ihmetellyt päivitysten puuttumista, sillä olin seurannut niitä koko viikonlopun ajan, jo siitä lähtien, kun hän oli astunut pohjoisen junaan. Oli tuntunut kuin olisi lähempänä tapahtumia, melkein sisäpiirissä.

Nyt selvisi, miksi päivityksiä ei lauantain jälkeen ollut tullut. Ei ollut enää päivittäjää.

Järkytys oli suuri, kun tajusin asian. Eniten se järkytti varmaan siksi, että Markku oli ikätoverini ja koulukaverini. Hän oli opiskelujen jälkeen jäänyt etelään ja tehnyt vuosikymmenet toimittajan työtä.

Markku oli hyvin sosiaalinen ja kommentoi usein Facebookissa ajankohtaisia asioita, joskus hyvinkin terävästi.

Yksi asia, joka tuli ilmi niin hänen päivityksistään kuin hänen kanssaan jutellessa oli se, että miehen juuret olivat vahvasti Tornionlaaksossa ja erityisesti kotikylässä, Vaattojärvellä.

Tutun ihmisen äkillinen lähtö herättää monenlaisia ajatuksia. Päällimmäisenä on hetkellinen ymmärrys omasta kuolevaisuudesta, siitä, kuinka ohuen langan varassa meidän jokaisen elämä on.

Useimmiten tämä tunne katoaa nopeasti ja elämä palautuu uomiinsa.

Turhanpäiväinen rientäminen paikasta toiseen jatkuu ja asioiden tärkeysjärjestys heittää kuperkeikkaa. Loppujen lopuksi kuitenkin: hyvä niin. Elämä on elämistä varten.

Tiistaiaamuna juttelin pitkään serkkuni kanssa, ikätoveri hänkin. Muistelimme Markkua, kouluaikojamme ja nuoruutemme soittovuosia, joista tuntui olevan vain pieni hetki.

Totesimme elävämme tärkeitä aikoja. Hänen vanhempansa ja minun äitini vanhenevat. Lähivuosina meidän on väistämättä luovuttava heistä, se on elämän laki.

”Yritämmä pysyä hengissä”, sanoi serkkuni. Niinpä, sitä se edellyttää.

Eiliselle emme voi mitään, tulevaisuudesta emme tiedä, siis elämä on tässä ja nyt.

Riittääkö yksi ihmisikä sen asian oppimiseen?

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net