Aivojumppa pitää mielen virkeänä

28.1.2016 06:01 Kaisu Määttä

Vilho Yliniemi vietti 90-vuotispäiviään pari viikkoa sitten. Toimittajan kunniaksi oli pakkasesta otettu esille vielä kokonainen vadelmakermakakku, joka maistui herkulliselta.

KAULIRANTA – Kun ajan Marjosaaressa Yliniemen Vilhon ja Marjatan talon pihaan, astelee Marjatta samassa ulos talosta ja kävelee reippaasti kurkistamaan postilaatikkoon. Menemme yhdessä rupatellen sisälle, jossa Vilhokin tulee vastaanottamaan toimittajaa eteisessä.
”Teillä oli viikko sitten juhlat, mitenkäs ne menivät”, kyselen kun olemme asettuneet istumaan olohuoneessa.
– Joo, juhlat piettiin. Sukulaisia, naapureita ja ystäviä kävi, aivan kiitettävästi oli väkeä, Vilho vastaa.
Marjatta jatkaa kertomalla, että pidetyt juhlat olivat kuitenkin vain pienet. He eivät esittäneet mitään yleistä kutsua.
– Helsingistä asti tuli kuitenkin vieraita. Onneksi silloin ei ollut kova pakkanen, niin pääsivät tulemaan, Marjatta sanoo.
Pidetyt juhlat olivat siis Vilhon 90-vuotissyntymäpäivät. Marjatta täyttää keväällä 85 vuotta.

Elämäntyö kunnan palveluksessa
Sekä Vilho että Marjatta ovat tehneet elämäntyönsä Ylitornion kunnan ja koululaitoksen palveluksessa, vaikka vuosiin on mahtunut monenlaisia muitakin työpaikkoja.
Vilho oli Kaulirannan kansakoululla talonmiehenä kaikkiaan 36 vuotta ja Marjatta oli samalla koululla keittäjänä 42 vuotta.
Marjatta kertoo olevansa kotoisin Oulun seudulta. Lapsuusperheessä oli seitsemän lasta ja Marjatta heistä vanhin.
– Villen kohtasin Sieppijärvellä, jossa olin töissä Länsi-Lapin liikkeessä. Ville oli myös töissä Länsi-Lapilla. Hänen vanhin veljensä Pentti oli myymälänhoitajana ja Ville ajoi tavaroita.
Vilho muistelee, miten oli talonmiestöittensä ohessa iltatöissä kauppaneuvos Aholla.

Kauppaneuvos lapion varressa
– Mie olin jo nuorempana tehny kauppaneuvokselle kaikenlaisia työhommia ja niin mie tehin sitte vielä talonmiestöitten jälkheen iltasin. Monenlaisia työjuttuja. Mie ajoin hevosella ja kauppaneuvos oli ittekki aina mukana. Ulkohuussiaki tyhjentämässä olima niin, että kauppaneuvos oli itte lapioimassa ja mie olin hevoskuskina, Vilho selittää.
Marjatta yhtyy muistelemaan kertoen, että Ahon avaimetkin olivat kerran kaksi vuorokautta heillä.
– Se oli pääsiäisen aika ja jotaki työhommaa oli ollu ennen pääsiäistä, ko sitte parin päivän kuluttua huomasimma, että Ahon avaimet oli Villelä taskussa, Marjatta naurahtaa.

Keuhkotauti vei perheeltä isän
– Kun isä kuoli 1942, äitile jäi yheksän alaikästä lasta. Pentti täytti 18 vuotta sinä vuonna ja mie 16. Kaarina-sisko oli kahen viikon ikänen. Isä kuoli keuhkotauthiin, Vilho kertoo.
– Äitilä oli lehmiä, mutta ei monta. Meile haethiin maitoa Töyrältä, jossa oli enempi lehmiä. Sielä oli yksi vanha vaimo hoijettavana ja se tuli kerran meile ja sano äitile, että kohta on navetta täynä karjaa. Ja niin se sitte oli, Vilho sanoo.
– Niitä vanhoja ihmisiä ja lapsia sijoitettiin asumaan ihmisten koteihin siihen aikaan. Kunta maksoi niistä, Marjatta huomauttaa.
Vilho muistelee, että oli ennen sotia renkinä myös Syväniemen Arvolla, joka oli hyvä ja antelias isäntä.
– Met saima sieltä jauhoja ja äiti leipo leipää meille.

Tuli kutsu sotaan
Täytettyään 18 vuotta tammikuussa 1944 Vilho joutui sotaan 23.2.1944.
– Mie olin Nurmeksessa palveluksessa. Sielä meilä oli saksalaiset kouluttajat. Saksalaisilta saima myös vaatetuksen, ko muuten ei ollu kunnollisia kampheita. Pietin Ville Pekanpäästä oli sielä myös. Muita sielä olleita ei ole täälä ennää elossakhaan, Vilho muistelee.
Koulutuksen aikana Vilho ja kumppanit vietiin myös desanttijahtiin Kuusamoon.
– Yhen naisen muistan, että lähti juoksehmaan karkhuun ko meän kuorma-auto tuli. En tiä, luuliko se että met olima desantteja vai että saksalaisia, vai mitä luuli, mutta karkhuun se juoksi.
Sitten kun Vilho oli koulutuksen jälkeen lomalla kotonaan, tuli kutsu Tornioon taisteluihin. Vastassa olivat entiset asetoverit, saksalaiset.

Saksalaisia vastaan Torniossa
– Se alko kahelta yölä, se saksalaissota Torniossa. Ei mulle sattunu mithään, mutta vänrikki, joka meitä johti, haavottu olkapäähän. Sen jälkheen ryhmänjohtajaksi tuli Huilaja-niminen kersantti.
Hän muistelee, että oli jossain vaiheessa Näränperän tullissakin vartiossa.
– Siittä meni kuulemma jossaki vaiheessa ainaki 30 saksalaista Ruottin puolele pakhoon. Niin mie kuulin että olis menny, mutta en nähny.
Kun sota loppui ja Vilhokin pääsi kotiin, joutui hän vielä sotaväkeen, josta hänet vapautettiin 25.5.1945.
Marjatta päivittelee, miten hullua on, että sodassa taistellut mies joutui sodan jälkeen vielä sotaväkeen. Sodanaikaista palvelua oli Vilholla rapiat kahdeksan kuukautta ajalla 23.2.1944–29.10.1944. Ilmeisesti se oli liian lyhyt aika sen aikaisen varusmiespalvelun suorittamiseksi.
– Sen jälkheen olen ollu kertausharjotuksissa ja IV- elikkä ilmavalvontakoulutuksessa vielä. Se IV-koulutus oli Hämeen lennostossa vuonna 1963, Vilho kertoo.

Perhe alkoi kasvaa
Vilhon ja Marjatan vanhin lapsi, tytär Hilkka, syntyi 1950. Nykyään hän asuu Ruotsin Vojakkalassa ja on ammatiltaan opettaja.
– Hilkka opettaa maahanmuuttajia, Marjatta kertoo.
Seuraavana vuonna syntyi poika, jolle annettiin nimeksi Kari. Hän asuu nykyään Haaparannalla ja on elektroniikka-alan yrittäjä.
Kolmas lapsi, Sakari, syntyikin sitten vasta 1972. Hän asuu Oulussa.
– Mutta työpaikka hänellä on FinAviassa, Vantaan lentokentällä lennonjohdossa järjestelmäasiantuntijana, Marjatta sanoo.
– Se on semmonen poika, ettei jaksa istuskella paikallaan pitkiä aikoja. Tänneki ko tullee, niin aina pittää olla tekemistä. Se on kaatanu tuosta meile puita monena vuotena, Vilho selittää.
– Met olema sitte tehneet pikkupuiksi niitä Villen kansa keväällä, Marjatta jatkaa.

Yhdessä kuntoutuksessa
Vilho ja Marjatta tekevät usein yhdessä erilaisia virkistäytymis- ja kuntoutusmatkoja. Marjatta selittää, ettei Ville halua lähteä yksin kuntoutukseen, ja Vilho toteaa, että näin on. Yhdessä he ovat käyneet niin Rovaniemellä kuin Torniossakin, ja yhdessä on käyty myös ulkomailla.
– Ensimmäinen varsinainen etelänloma meillä oli vuonna 1976. Olimme koko perhe semmosella ”seiväsmatkalla” Kanarialla, Marjatta kertoo.
Yksi mieluisa matkakohde on ollut Irlanti ja siellä erityisesti Dublin, jossa he saivat tutustua kohteisiin myös poikansa johdolla.
Vilhon ja Marjatan perheestä on muodostunut varsin kansainvälinen. Kun kaikki lapset lapsineen ja näiden perheet kokoontuvat yhteen, puhutaan tapaamisessa jo suomen lisäksi ruotsia ja englantiakin.
– Lastenlapsia meilä on seittemän ja lastenlastenlapsia nyt jo yksitoista, Marjatta selittää.

Aivojumppaa päivittäin
Vilhon kävely vaatii tuekseen kepin ja ulkona rollaattorinkin, mutta pää toimii vielä varsin hyvin. Aivotoiminnan ja muistin kunnossa pitämiseksi hän alkoi viitisen vuotta sitten täyttää krypto-sanaristikoita, joita hän tekee joka päivä. Kotiin tulee tilattuna useampikin kryptolehti ja kaupastakin niitä ostetaan aina joskus.
– Minusta on ollut ilo huomata, että näin vanhaki oppii esimerkiksi erilaisia harvinaisia kirjaimia, jotka ei ole niin tavallisia suomenkielessä. Kryptoja täyttäessä ne on Villellä löytyneet, Marjatta sanoo hyvillään.
Päivittäin Vilho ja Marjatta pelaavat myös korttia: tuppea, vistiä, kasinoa, maijaa, katkoa, ristiseiskaa…
– Korttipelit on hyvää aivojumppaa, siksi me pelathaan paljon. Kahenpelejä pelathaan joka päivä. Nytki aamulla pelattiin ja tuo mokoma päihitti minut, Marjatta naurahtaa.
Nelinpeleihin tarvitaan ystävien ja naapurien apua, mutta ystäviä käy useasti ja ihan vartavasten joskus peli-iltaa viettämässä Yliniemillä. Toimittajakin saa kutsun tulla käymään toistekin, ja jopa joskus pelaamaan korttipelejä.
– Ristiseiskaa voi pelata kolmen pelinä, Marjatta sanoo.
Aivan viimeiseksi Yliniemiltä lähtiessään toimittaja saa kuulla Vilholta toivotuksen, joka lämmittää mieltä:
– Ajele varovasti.
Kiitos. Kyllähän mie.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net