Äiti

10.5.2012 08:00 Mariella

Kuvassa on viisi sukupolvea; mie, minun tyttö Ninni, äiti, Maire-mummo ja Elle-mummo.

Ja niin taas tämä kevät, aurinko ja lämpö, tuli pitkän ja kylmän talven jälkheen meilekki. Lumet sullaa ja kukatki alkaa herräähmään talviunilta uutheen kasvukautheen ja kaikki on niin ihanaa.

Mutta kyllä kevhäässä on huonojaki puolia: niin ihana, kaikkien äitien Äitienpäivä, kukkien tuoksujen, ihanien onnitteluitten ja kauppojen täyttämät onnittelu- ja äiti-tavarat...

Mulla ainaki ahistus iskee, vaikka toki mie ittekki ootan nuita eelä mainittuja ja haluan tuntea olevani maailman paras äiti ja niinhän mie olenki omile lapsile! Mutta se viiltävä tuska, minkä mie tunnen rinnassa ja ikävä ommaa äitiä joka viis vuotta sitten lensi enkeliksi taihvaale. Se on jotaki niin pakahuttavaa ja ahistavvaa, etten mie ainakhaan voi sitä ees sanoiksi pukea. Aivanko solis tapahtunu vasta eilen.

Tuskaa lissää vielä äitin syntymäpäivä, jota on aina vietetty yhtä aikaa äitienpäivän kans. Äiti ois täyttäny 49 vuotta, tasan 20 vuotta enemmän ko mie ja meän synttärit onki aika lähekkäin. Mulla ja äitilä oli paljon suunnitelmia ja yhestä met sovimaki jo vuosia sitten, että ko täytämä pyöreitä, niin lähemä laivale yhessä, mutta sitä päivää ei sitten koskaan tullukhaan. Paitsi mie olen jo ystäville sanonu että ens vuona sitten laivale ja moni niistä on aikonu lähteäkki. Saa nähä!

Samana vuona met jou’uima lähettämhään rakkaista rakhaimman Elle-mummonki enkeliksi, äitile seuraksi taihvaaseen. Hui se oli sitten raskasta aikaa. Joskus tuntuu että miksi kaikki aina sattuu ja tapahtuu meile, mutta olen aina aatellu ettei näitä asioita tapahu ko vahvoile, vaikka kyllä välistä tuntuu että miten sitä on voinu selvitä vuesta 2007?!

Lapset oli aivan vauvoja vielä, äitin poismeno, meän häät, mummon poismeno, muutto etehlään ja paljon muuta... No, voin ainaki sanoa että olen käyny elämän kovan koulun ja se mikä ei tapa, se vahvistaa ja monelahan voi olla vielä rankempaaki ko mulla, mutta kyllä elämä koettellee joskus ihmisiä aivan äärirajoile.

Äiti se aina sano mulle: ”Piika sie olet vahva, mutta älä silti haali kaikkea ittele ko kyllä sieki väsyt.” Ja läpeistä äiti sano, että ne tarttee paljon hellyyttä ja silittelyä ja kyllähän se äiti oli niin oikeassa. Meän läpit ainaki tykkää niin paljon ko niitä hallailee ja pussailee ja paijjaa, mutta kyllä ne jakkaa sitä opetusta etheenpäin muilekki. Ekanahan ne juoksee hallaahmaan ko näkkee pellolaisia.

Olen monta vuotta aatellu, että joku äitienpäivä vielä kirjotan jonnekki ja nyt se vain sitten pulppusi minusta ulos. Tällä kirjotuksela haluan muistuttaa kaikkia, kuinka tärkeää on muistaa äitiä joka ikinen päivä, eikä vain äitienpäivänä. Kyllä se äiti on niin tärkeä asia meile kaikile, moni ymmärtää sen tärkeyen vasta sitte ko sen menettää! Mie olen kyllä aina äitile kertonu kuinka rakas se on, samoin ko mummole, mutta tuntuu vain ettei ne sanat ole, minun mielestä, olheet riittäviä, vaikka kyllähän ne sen tietää ja kuulee nytki päivittäin pilven reunale.

Niin paljon haluttais äitile sanoa ja kertoa asioita, vaikka mie kyllä uskon, että äiti vain sanois, että kyllähän mie olen ne nähny ja kuullu jo monheen kerthaan. Mutta näin äitienpäivänä haluaisin äitile sanoa: ”Äiti, mie rakastan sinua ja kyllä mie selviän, vaikka vaikealta se aina välistä tuntuuki, hyvvää äitienpäivää rakas äiti!”

Kaikile äiteile ja mummoile ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää! Oletta rakhaita!

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät paikallisuutiset
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net