”Äijä” Ollikkalalla riittää ideoita

23.3.2016 06:01 Kaisu Määttä

 

KAULIRANTA – Kaulirannan kylän Marjosaaressa lapsuutensa elänyt 53-vuotias Arto ”Äijä” Ollikkala on huumorimiehiä. Iästäänkin hän sanoo ensin: ”Olen täyttäny 26 ja puoli vuotta – kahesti.”

Ollikkala on vanhempiensa Esko ja Anna-Liisa Ollikkalan viidestä lapsesta toiseksi nuorimmainen. Vanhempia ovat Eija, Jari ja Kerttu ja nuorempi Petri, joka asustaa perheineen Marjosaaressa heidän kotipaikassaan.

– Kolme meitä on jääny tänne, Petri ja mie ja sitte Eija, joka assuu Matarengissa. Velipojan kläppiä ruukaan käyvä kiusaamassa, tykkään niistä kauheasti. Ville, Venla, Helmi ja Emma, viiestätoista viitheen vuotheen ikäsiä.

Kyläpäällikön huolet

Ollikkala on myös Kaulirannan kyläyhdistyksen nykyinen puheenjohtaja eli kyläpäällikkö. Lisäksi hän on toiminut Kauliranta-Kuivakankaan Monitoimitalon kannatusyhdistyksen puheenjohtajana peräti 19 vuotta. Viime vuonna hän sai jätettyä pestin toiselle henkilölle.

Kyläpäällikkönä ja kyläläisenä häntä on alkanut huolestuttaa kylän hiljeneminen ja talkoolaisten väheneminen. Teatteritaloksi nimettyä makasiinia on korjattu jokunen vuosi sitten pienen porukan talkoilla. Makasiinin esiintymislavaa parannettiin ja näyttämön taakse rakennettiin paremmat esiintyjien lämpiötilat.

– Tänä talvena ei ole saatu päätösvaltasta kyläkokousta aikhaan, vaikka on useammanki kerran yritetty, Ollikkala toteaa harmistuneena.

– Sama pieni porukkahan täälä on useammassa yhistyksessä pyöriny, niinko monitoimitalon ja kalottipallon esimerkiksi. Monitoimitalon yhistyski on kahen kylän muodostama, mutta hiljasta on.

Ollikkala tuumaa, että ongelmana on talkoo- ja yhdistysväen ikääntyminen ja se, ettei nuoria saada helposti mukaan. Mikä olisi piristysruiske?

– Ajatuksia mulla kyllä olis, mutta kaikkeen tarvittas sitä porukkaa matkaan.

Kaupunginteatterin näyttelijä

Arto Ollikkala on kuulunut myös Kaulirannan Kaupunginteatterin kantaviin voimiin ja ollut keskeisissä rooleissa näytelmäesityksissä. Teatteri jäi muutama vuosi sitten pitkähkölle lomalle, jonka aikana Ollikkala on saanut kuulla useita kyselyjä tilanteesta.

– Ihmiset muistelee meän näytelmiä ja oottava, että met tekisimmä uutta. Se vain, että porukka ehti väsähtää silloin, niin koskhaan se olis tarpheeksi levänyttä ja saatas uusi into pääle? Ollikkala miettii.

Hänellä itsellään se into olisi nyt jo, ja muutamalla muullakin kyläläisellä, mutta ei tarpeeksi monella.

”Äijäksi” nelivuotiaana

Arto Ollikkalan kutsumanimenä on ”Äijä”, millä nimellä hänet tunnetaan paremmin kuin etunimellään. Nimitys on hänen itsensä valitsema.

– Minun isoissää, Antti Ollikkallaa, sanothiin Äijäksi, ja ko mie lemppasin hänen perässä ja pijin häntä idolina tietekki, niin mie olin sanonu nelivuotihhaana äitile, että mie halvan että minuaki sanothan Äijäksi. Siittä lähtien minua on sanottu Äijäksi.

Lapsuusvuosiltaan Äijä muistelee, että leikkikaluja ei ollut liikoja. Yleensä ne tehtiin itse puusta. Ennen kouluikää ei myöskään ollut kellontarkkoja aikatauluja, vaan menemiset ja tekemiset olivat vapaasti päätettävissä.

– Eikä ollu kännyköitä sun muita, mitä olis vahattu ja pelattu niilä. Sitä olthiin ulkona, kesät touhuttiin ja käythiin kalassa, talvela hiihethiin ja laskethiin mäkeä, Himovaarasta alas. Sitte heti ko pysty, niin käskethiin kläpit töihin, heinätöihin ja puita tekehmään, Äijä selittää.

Sitten hän toteaa, että silloin oli vielä keväthankia, nyt ei ole ollut kunnollisia vuosiin. Mistähän se johtuu, ilmaston lämpenemisestä vai mistä?

Tissarin opissa

Koulunkäynti Kaulirannan koulussa sujui Olavi Tissarin opissa. Tissari oli mukava opettaja.

– Siihen aikhaan kävi niitä koulutarkastajia vielä. Tissari sano meille, että huomena ko tullee tarkastaja luokhaan, niin kaikki nostaa käen pystyyn ko hän kyssyy. Ja että net, jokka tietää, nostaa oikean käen, ja net jokka ei tiä, nostaa vasemman käen. Aika useasti mulla oli se vasen käsi, Äijä naurahtaa.

Yläasteen jälkeen Äijä lähti Rovaniemelle maalarin ammattia opiskelemaan. Ammattiin hän valmistui 1981, ja ensimmäinen työnantaja oli Eino Aho Oy.

– Sillä oli palanu tukkutalo Kemissä ja mie menin sinne töihin. Kuljin Hamarin Maunon kans, se oli kirvesmiehenä sielä. Ajokortin mie tienasin silloin, ajoin sen 1982.

Ahon palveluksessa työt jatkuivat vielä pari vuotta, jolloin Äijä sai kulkea ympäri Lappia maalaamassa Ahon ostamia lähikauppoja. Vuonna 1984 hän meni Jällivaaraan maalarin töihin.

– Sielä kuljin neljä vuotta, sitte 1988 alko tunturirakentaminen Suomessa. Kuljin Ylläs–Levi-aluhheela, joskus Kuusamossaki. Etupäässä olit maalaushommia silloin vielä, sitte jälkheenpäin on tullu muutaki lisäksi, Äijä kertoo.

Töitä ja muuta

Vuosikymmenen vaihteessa 2009–2010 hän meni töihin taas Ruotsin puolelle, Matarenkiin, ja jossain vaiheessa Äijä kävi paiskimassa töitä myös Norjassa. Työllistäjänä ovat vuosien aikana olleet maalaus- ja rakennusalan yritykset ja joskus yksityisetkin henkilöt.

Jossain vaiheessa urakoita ja muuta vastuulla olevaa oli niin paljon, että voimat alkoivat uupua. Tuli ”böön-autti” ja liiallista alkoholin käyttöä.

– Mutta mie kävin hoijossa, ja kaikki on ny kondiksessa, Äijä sanoo.

Selän takia hän joutui myös olemaan parisen vuotta sairauslomalla. Selkään oli tullut vuosien mittaan kulumavikoja, jotka kuitenkin sairausloman aikana käydyssä kuntoutuksessa on saatu hoidettua kivuttomiksi.

– Niin ja polvi multa on leikattu kans tässä joku aika sitte, Äijä muistaa.

Nyt olisi kaikki kunnossa, mutta nykyään Äijä viettää työttömän päiviä ja miettii Kaulirannan kylän virkistämistä. Siinä riittää puheenaihetta kylästellessäkin.

Rivitalot kuntoon

Äijä kertoo asuneensa Kaulirannalla rivitalossa nyt puolisentoista vuotta. Talot ovat kauniilla ja hyvällä paikalla joen rannalla, mutta kaipaisivat kipeästi ehostusta tai ”pientä pintaremonttia”. Äijä on miettinyt esittävänsä kunnan tekniselle, että hän voisi kesän aikana huolehtia maalauksesta – ellei hän pääse muualle töihin.

– Saa nyt nähä sitte, miten käypi. Töitä on vissiin luppeissa Ruottin puolela taas kohta. Mutta kyllä nämä talot vähän remontteerausta tarttis kuitenki, Äijä sanoo.

Talvisin hän tekee hieman lumitöitä pihalla ja väliin hiekottaakin, jos eivät kunnan talonmiehet ehdi ajoissa toimiinsa.

Hänellä on teemuki, jossa lukee ”Jokapaikan Höylä” ja ”ihan sama mikä työ, olen Mestari”. Sillä asenteella, valmiudella tarttua kaikkeen mihin tarvitaan tekijää, on töitä yleensä aina riittänyt.

Kaulinpään Vestivaalit?

Nyt Äijä on talven ajan pyöritellyt mielessään ajatusta, että kylälle saataisiin perinteisen Lohijuhlan yhteydessä järjestettyä isompi tapahtuma. Festivaaleja järjestetään kaikkialla, miksei myös Kaulirannalla?

– Kesälä täälä on porukkaa, ko on lomalaiset, ja net on ylheensä justiinsa Lohijuhlan ajan täälä. Silloin se pitäs olla, se isompi juhla, Äijä miettii.

Se voisi olla vaikkapa kolmipäiväinen tapahtuma, jossa perjantaina olisi huomioitu nuoriso ja lauantaina varttuneemmatkin kilpailujen ja tanssien merkeissä Makasiinilla. Sunnuntaina olisi sitten pääjuhla lohikeittoineen ja näytelmineen.

– Se tapahtuma vois olla vaikka Kaulinpään Vestivaalit, Äijä sanoo.

Tiloja kylällä on paljon ja hyviä, niin että kesäiselle viikonlopulle voidaan järjestää melkeinpä mitä vain keksitään.

– Mie toivon kyläläisiltäki innostumista tähän asihhaan, ja ideointia, että mitä tapahtumassa vois olla, Äijä sanoo.

Lohijuhlan näytelmäksi hänellä on jo mietittynä runsas sketsirunko, jota voidaan yhdessä täydentää ja muokkailla. Jos kyläläiset saadaan uudelleen innostettua näyttelemiseen, on siihenkin itämässä uusia vaihtoehtoja ja suunnitelmia.

Vappukokon paikka

Tähän aikaan vuodesta on kyläpäälliköllä mietittävänä myös kylän vappukokon paikka. Kaulirantalaisilla paikka on vaihdellut vuosittain, mutta kokko on ollut iso ja näyttävä.

– Met siistimä kyläkuvvaa polttamalla vanhoja rötisköjä pois, Äijä sanoo ja kertoo, että kyllä kokkotaloja vielä löytyy, mutta ei enää monta. Tulevan vapun kokkotaloa ei ole vielä päätetty.

Autiotalon polttamiseen on oltava lupa palopäälliköltä ja muillekin viranomaisille on tehtävä ilmoitus. Polttamisesta on huolehdittava siten, ettei siitä ole vaaraa ympäristölle.

– Toissa vuona ko poltethiin kokko, piti kastela koko ajan ympäristöä, ko oli kaikki lumet menny jo aikoja sitte. Viime vuona ei ollu mithään hättää, mutta saa nähä millanen vappu nyt sitte tullee, Äijä sanoo.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net