Ahti Södervall on elänyt kyläkaupan historian

14.9.2017 06:01 Minna Siilasvuo

Ahti Södervallin pihaan tuli tilaa kun kaupan siipi purettiin.

TURTOLA – Kun Turtolan entinen kyläkauppias Ahti Södervall syntyi, hänen ensimmäinen kotinsa oli kauppa. Silloinen Tornionlaakson Osuuskauppa sijaitsi vastapäätä Turtolan koulua ja Ahdin vanhemmat, Nanni ja Martti Södervall hoitivat kauppaa työkseen. He asuivat perheineen samassa rakennuksessa.

– Isä ja äiti hoitivat Tornionlaakson kauppaa noin seitsemän vuoden ajan, mutta päättivät sitten ryhtyä itsenäisiksi yrittäjiksi. Jouluksi 1956 muutimme uuteen kotiin ja 22.1.1957 vietettiin uuden kaupan avajaisia. Mie olin silloin noin kahden ja puolen vuoden ikäinen, Ahti muistelee.

Toiminimi Martti Södervall avasi ovensa turtolalaisille. Tavarat hankittiin tutuksi tulleesta tukkuliikkeestä, Kaulirannan Eino Aho Oy:ltä.

Vaatetta ja kuivamuonaa

Vastavalmistuneen kodin olohuoneessa pidettiin kauppaa ja vähitellen liikeyritys valtasi myös viereisen kamarin.

– Silloin myynnissä oli monenlaista vaatetavaraa ja tietysti metsänhoitoon ja maanviljelykseen liittyvää kampetta. Ruuan osuus ei ollut niin merkittävä, sillä melkein joka talossa oli ainakin pieni karja ja vähän viljelystä. Suolaa, sokeria ja jauhoja tietysti haettiin kaupasta.

Lokakuussa 1967 vietettiin jo varsinaisen, nuorempienkin turtolalaisten tunteman kaupan vihkiäisiä. Uusi siipirakennus oli tehty ihan varta vasten kaupaksi, ja Södervallin kahdeksanhenkinen perhe sai kotinsa pelkkään asumiskäyttöön. Kaupparakennukseen pääsi kuitenkin myös sisäkautta.

Perinnöksi kauppiasura

Ellei Martti Södervall olisi sairastunut syksyllä 1969 ja kuollut huhtikuussa 1970, moni asia olisi epäilemättä mennyt toisin.

– Isä jätti kaupanpidon tavallaan perinnöksi meille sisaruksille. Hän halusi, että sitä jatketaan, vaikka hän itse ehti olla kauppiaana vain 12 vuotta. Isä oli ollut sotien jälkeen metsäkasöörina, mutta äiti oli ollut kaupan alalla Torniossa jo 1930-luvulta alkaen.

Ahti suunnitteli kouluaikana rakennusmestarin uraa, mutta isän kuolema muutti suunnitelmat.

– Isä sairastui niin pahaan aikaan, että haaveet saivat jäädä. Niin kauan kuin äiti oli kaupassa täysillä mukana, mie saatoin tehdä kaupanpidon ohella muutakin. Tein pitkään rakennushommia ja vuodesta 1972 olin pellolaisen leipomo Suupalan pullakuskina.

Pyristelyä ennen päätöstä

Vuonna 1973 Ahti lähti Helsinkiin, suureen maailmaan, ja viipyi vuoden verran Strömberg Oy:llä tekemässä metrojuniin tulevia komponentteja.

– En mieltynyt Helsinkiin. Vuoden 1974 helmikuussa menin armeijaan ja olin siellä 11 kuukautta. Sen jälkeen palasin leivänajoon ensi Pelloon ja vähän myöhemmin Ylitorniolle Lakkapään Vilpulle. Joskus tuurasin Buskan Penttiä kuorma-auton ratissa.

Vuonna 1978 Ahti sanoi äidilleen, että voisihan tuota kauppiasuraakin kokeilla. Yritys oli kuitenkin vuoteen 1983 saakka Nanni Södervallin nimissä.

– Kävin 1980-luvulla kaikki kauppiaaksi alkamiseen tarvittavat kurssit: kauppiaan peruskurssin, liha-, kala-, hedelmä- ja vihanneskurssin ja mitä kaikkea kaupanpito vaatikaan.

Tukkukaupan alalla puhalsivat tuikeat tuulet ja Eino Aho Oy fuusioitui Pohjanmaa Oy:n kanssa. Monen mutkan jälkeen Södervallin kaupasta tuli lopulta T-lähikauppa Tarmo.

Monen toimen kyläkauppa

Elokuussa 2011 kyläkauppa sulki lopullisesti ovensa ja yksi aikakausi Turtolassa päättyi. Lähimpään kauppaan on toistakymmentä kilometriä – vaikka useimmissa taloissa ei ole enää ruokaa omasta takaa.

– 33 vuotta siinä meni, vaikken meinannutkaan, Ahti naurahtaa.

Kaupan pitäminen on sitovaa, ja lisäksi melko jännittävää. Ne tukkukauppoja kaataneet tuimat tuulet heiluttivat nimittäin kyläkauppojakin, ja jokainen kauppias teki parhaansa löytääkseen tavan pysyä elävien kirjoissa ja toimintakykyisinä.

– Mie laitoin vuonna 1992 kauppasiipeen vuokratilat parturille. Kolme kampaamoyrittäjää siinä oli vuokralla ja viimeisenä Lintulahden Hennan ompelimo. Kaupassa oli tietysti asiamiesposti, veikkauspiste ja nettipiste, jonka Knuutin Elias puuhasi.

Siitä ei ollut tuloja, mutta aikansa sitäkin palvelua tarvittiin.

Eroon ujoudesta

Ihan oma lukunsa oli se, että kaupanpidon aloittaessaan Ahti oli sietämättömän ujo.

– Aluksi en meinannut uskaltaa tiskin taakse. Muistan vieläkin, että Granathin Taina oli ensimmäinen asiakas, jota palvelin. Kun ojensin hänelle makkarapakettia käsi täristen, hän sanoi lohduttavasti, että kyllä se siitä lähtee.

Lähtihän se. Ujous mureni vähitellen jo armeijan kertausharjoituksissa ja sittemmin kaupassakin.

– Olin 24-vuotias kun aloitin kaupassa, ja olen palvellut täällä Turtolassa neljää sukupolvea. Hyvä esimerkki siitä on Lakkapään

Toivo, jonka äiti oli asiakkaani. Niin ovat olleet myös Toivo ja hänen lapsensa. Lapsenlapsetkin ehtivät asioida täällä, Ahti myhäilee.

Kaupan sulkemisen jälkeen Ahti ehti olla muutaman vuoden työnhakijana, mutta vuodesta 2015 lähtien hän on nauttinut yrittäjäeläkettä.

Kauppiasaikana Ahti ei ehtinyt juuri lomailla, mutta yhdestä asiasta hän on pitänyt kiinni: hän on käynyt kertausharjoituksissa peräti seitsemän kertaa, milloin viikon, milloin kaksi – ja aina yhtä mielellään.

– Olen ollut aina tosi kiinnostunut maanpuolustushommista. Olen käynyt muutaman kerran myös Ruotsissa ja Norjassa ystävyyskäynneillä reserviläisten luona seuraamassa Aurora Polariksen harjoituksia.

Vuonna 2002 Ahti Södervall ylennettiin vääpeliksi.

Pärinää ja bensankatkua

Eläkeläisillä on tunnetusti aina kiire, eikä Ahti tee siinä suhteessa minkäänlaista poikkeusta. Nyt on aikaa harrastaa juuri niitä asioita, jotka ovat tuntuneet aina läheisiltä. Niitä on maanpuolustuksen lisäksi kolme: jokkis, moottoripyörä ja karaoke.

– Moottoripyörät ovat kiinnostaneet minua jo nuoresta pojasta alkaen. Vuodesta 1970 minulla on ollutkin pyörä pieniä katkeimia lukuun ottamatta. Vuoden 2004 jälkeen ei ole tullut niitä katkeimiakaan.

Joskus 1990-luvulla Ahti kiinnostui myös moottorikelkoista, mutta se harrastus meni ohi.

– Kyllästyin ajamaan aina samoja reittejä ja olihan se kaksitahtibensan hajukin melkoinen…

Ahti ei aja itse jokkista, mutta on ollut Pellon Moottorikerhon ainaisjäsen jo yli 30 vuotta. Takavuosina hän oli toimitsijana kilpailuissa, mutta nykyään hän lähtee mielellään seuraksi ja huoltojoukkoihin, kun pikkuveli Ari pöristelee radalla.

– Ollaan muuten ruvettu tuomaan Turtolaa esiin. Kun Ari nousee palkintopallille, kuulutetaan, että Ari Södervall, Pellon Moottorikerho, Turtola.

Karaokekuvioissa Ahti kiertelee satunnaisesti Ekonojan Runen kanssa.

– Emme me kovin kauas lähde, mutta kierrämme tässä lähialueella. Eikä ujostuta! Nykyään uskallan ottaa selvin päin mikin käteen.

Uusia näköaloja ikkunasta

Turtolan kyläkaupan loppumisesta on jo kuusi vuotta, mutta tänä kesänä myös kyläkuva on kokenut suuren muutoksen. Södervallin talosta on purettu kauppasiipi kokonaan pois.

– On sitä suunniteltu jo jonkin vuoden ajan, mutta sitten ajattelin, että olkoon. Nythän on hyvä hetki: Pello 150, Suomi 100 ja Södervallin kauppa 50 vuotta. Sisustaa on purettu vähitellen ja sähköt katkaistu kaupan puolelta jo pari vuotta sitten.

Ulkokuoren purkaminen oli vain parin päivän homma.

Kaupan lopettamisen jälkeen tiloista tuli muutama kysely, mutta ne eivät johtaneet mihinkään.

– Nyt 50 vuoden riesa on poissa. Siipiosan katolla joutui tekemään talvella melkein yhtä paljon lumitöitä kuin pihalla. On se taloudellisestikin merkittävä asia, sillä ennen verotuksen piirissä oli noin 350 neliötä lämmintä tilaa ja se pieneni melkein puolella. Sekin tuntuu mukavalta, että makuuhuoneen ikkunasta näkyy muutakin kuin kaupan seinä.

Pientä pintaremonttia

Ahti Södervall on nykymaailmassa harvinainen tapaus, sillä hän on asunut samassa talossa noin 60 vuotta, ja asuu edelleen. Nykyään talo on taas lähes alkuperäisessä asussaan ja pikkuveli Ari on palannut kotiin, yläkerran asukkaaksi.

– Siirsin kauppaan johtaneen oven toiselle seinälle ja laittelin kuistia vähän uuteen uskoon. Lähes kaiken tarvittavan materiaalin villoja myöten sain puretusta siivestä. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, on ihan voittajaolo!

Äitinsä eläessä Ahti teki kaupanpidon ohessa viitisen vuotta pieniä remonttihommia, kuten maalausta, tapetointia ja kaakelointia. Nyt hän on palannut alkuperäisen kiinnostuksensa pariin.

– Ensin ajattelin eläkepäätöksen saatuani, etten tee enää mitään, mutta nyt on mieli muuttunut. En mie mihinkään isoihin hommiin ala, mutta pikkuremontteja saatan tehdä tutuille.

Remonttireiskan ura ei saa kuitenkaan häiritä elämän tärkeitä asioita, kuten lapsenlasten kanssa puuhastelua ja niitä mieluisia harrastuksia.

– Ennen ei ollut vapaa-aikaa, nyt ei muuta olekaan. Hyvä niin.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net