Koirat ovat Tarja ja Rauno Innasen lapsuuden haave

7.9.2017 06:01 Kaisu Määttä

”Kotikoira ei tarkoita koiraa, joka vain syö ja makaa. Koiran pitää saada toteuttaa itseään ja olla aktiivinen, muuten tulee ongelmia ja syy on ihmisessä”, Tarja Innanen sanoo. Mukana kuvassa rottikset Bibari ja Nikke sekä staffi Ripu.

HAAPAKOSKI – Innasten piha-alue on aidattu korkealla verkolla, mutta aidan ulkopuolella ei ole varoittavia kylttejä Täällä vartioin minä -teksteillä. Aitauksen sisäpuolella vierasta tulee ensimmäisenä vastaanottamaan kymmenvuotias rottweiler Birsku, joka tunkee päänsä heti autonoven sisäpuolelle tervehtiäkseen ystävällisesti. Rapsutukset saatuaan se tuumaa, että tulija on ihan ok, ja palaa omiin touhuihinsa.

Tarja Innanen kertoo, että Birsku on oikeastaan pojan koira, samoin kuin staffordshirenbullterrieri Ripu, joka tulee vastaan terassille mennessämme.

Mistään ei kuulu haukkumista, eikä koiralauma hypi aidan takana. Pihalla on siistiä ja kaunista, kukka-asetelmia on eri puolilla pihaa ja terassilla.

– Meillä on yhdeksän omaa aikuista koiraa, pojan koirat mukaan lukien yksitoista aikuista koiraa. Pennut mukaan lukien koiria on tällä hetkellä 21, Tarja laskee.

Karo-rotikalla on nyt kolme pentua. Alun perin oli kuusi, mutta kaksi kuoli ihan pian syntymän jälkeen ja yksi tapaturmaisesti myöhemmin. Tarja kertoo, että tapaturmaisesti kuolleen pennun kohtalo kävi kipeää.

– Kun pentu kuolee ihan pian syntymän jälkeen, se on normaalia, sellaista tapahtuu kaikilla kasvattajilla. Mutta kun pentu oli jo neliviikkoinen, sen kuolemaan ei mitenkään varautunut. Sitten vain kävi niin, että se jäi emänsä ja pentulaatikon laidan väliin jotenkin pahasti, ilmeisesti kun oli kurkistellut laidan yli. Mie kuulin, että pentu parkasi kovalla äänellä ja Karo alko hätäillä kauheasti, mutta ei siinä ollut mitään tehtävissä, Tarja selittää.

Pennut lähtevät

Nyt Karon kolme pentua ovat jo luovutusiässä, tällä viikolla jokainen lähtee uuteen omaan kotiinsa. Viikonloppuna myös seitsemän staffinpentua saa aloittaa matkansa uuteen kotiin.

– Kaikki pennut menevät nyt uusiin koteihin, yhtään ei jää meille. Lisää pentutilauksia on odottamassa.

Vaikka pentujen äänet lakkaavat kuulumasta talossa, hiljaista ei silti tule, sillä staffitytöt (äiti ja tytär) Panki ja Lumppari pitävät huolen melskaamisesta. Ne ulisevat ja inisevät toisessa huoneessa portin takana, ja innostuvat erityisesti huomatessaan, että isäntäväen mukana on vieras.

– Ne hyppäävät tosi voimakkaasti vasten, kun ovat noin innoissaan. Siksi on parempi että ne ovat nyt tuolla, Tarja toteaa.

Rotikat eivät juuri hypi, vaan vastaanottavat vieraan rauhallisesti. Karo tulee kuitenkin ja tökkäisee kuonollaan käden alta niin voimakkaasti, että siinä olisi kahvikuppi lentänyt lattialle. Onneksi se oli pöydällä eikä kädessä.

Koirat yhteinen haave

Ylitornion Kapustasta kotoisin oleva Tarja on tyttönimeltään Krunniniva. Puoliso Rauno Innanen on kotoisin Torniosta.

– Mie menin siskolle lapsenhoitajaksi Tornioon ja siellä Rauno asui naapurissa, Tarja hymyilee.

Koirat olivat heille yhteinen haave, sillä lapsena kumpikin toivoi itselleen koiraa, mutta ei saanut. Kun pari meni yhteen, ensimmäinen hankinta oli yhteinen koira.

– Se oli sekarotuinen. Sen jälkeen hankittiin saksanpaimenkoira. Sitten, kun tuli lapsia ja nuorimmalla tytöllä todettiin allergia, meni kuusi vuotta ilman yhtään koiraa, Tarja muistelee.

Myöhemmin tytölle tehtiin allergiatestit uudelleen, eikä hän enää ollutkaan allerginen koirille. Niinpä taloon tuli ensimmäinen rotikka. Se haettiin Porista.

– Sitten hommattiin toinen ja kolmaskin rotikka, ja sitten alettiin miettiä, että jos alettaisiin kasvattaa koiria. Käytiin kasvattajakurssi ja haettiin samantien kennelnimiä vuonna 2005.

Tarjan kennelnimi on Midnightweiler ja hän kasvattaa sekä rottiksia että staffeja. Rauno kasvattaa staffeja kennelnimellään Fun-Mur.

– Ensimmäiselle rotikalle, urokselle jota ei käytetty jalostukseen, tuli seitsenvuotiaana luusyöpä ja se jouduttiin lopettamaan. Kaikki edesmenneet koiramme ovat haudattuna tuolla puutarhan perällä, Tarja sanoo ja osoittaa suuntaa.

Ennen kuin aloitti työkseen koirienkasvattajana 2009 Tarja oli töissä seurakunnalla.

– Mie olin seittemän vuotta siellä aina keväästä syksyyn, hautausmaan hoitajana ja muutenkin joka paikan höylänä, Tarja naurahtaa.

Pelottava rottweiler

Miten Innaset sitten päätyivät juuri näihin kahteen kasvattamaansa rotuun? Tarja kertoo, että staffi tuli vähän sattuman kautta, kun hän näki Koiramme-lehdessä staffin esittelyn ja ihastui koiran hauskaan ulkonäköön. Staffikasvattaja, johon hän otti yhteyttä, kertoi että staffit ovat iloisia koiria, jotka tykkäävät kaikista.

– Staffista ei saa vahtikoiraa, Tarja nauraa.

– Rottis on sitten vaan ollut aina semmonen, mistä ollaan tykätty. Ihan nuorenakin.

Kun Innaset sitten hankkivat ensimmäisen urosrotikkansa, alkoivat kyläläiset ja naapurit kertoa lapsilleen kauhutarinoita, miten sitä ja sitä sukulaista on purrut rotikka. Lapset sitten kertoivat Tarjalle. Ihmiset eivät uskaltaneet oikein tulla käymäänkään.

– Mutta kun otettiin se toinen rotikka, narttu, joka oli niiiiin rauhallinen ja ihmiset tutustuivat siihen, niin he näkivät, etteivät nämä niin kamalia olekaan. Ne puheet lakkasi.

– Tietenkin täytyy, kun pennun ottaa, kasvattaa se pentu niin, ettei siitä tule aggressiivista, Tarja sanoo.

Puhumme hetken näkemästämme televisio-ohjelmasta, jossa käsiteltiin Tanskassa kiellettyjä koirarotuja. Suomessa ei yksikään rotu ole varsinaisesti kielletty, mutta pitbullia ei Kennelliitto anna rekisteröidä.

Rotikasta moneen harrastukseen

Rauno tulee töistään Aavasaksan Taksiaseman ajosta ja pääsee parahiksi ottamaan kantaa siihen, miten Innasten koiraharrastus on laajentunut.

– Kun se kärpänen pääsee purasemaan, mies naurahtaa.

– Rotikasta on vaikka mihin harrastukseen. Esimerkiksi lintukoirana se menee aivan täysin, Rauno sanoo.

Vesipelastuksessa rottweiler toimisi myös hyvin, ne yksilöt, jotka suostuvat uimaan. Kaikki eivät tykkää uimisesta. Innasten rotikoista kaksi menee uimaan ja staffeista yksi.

Rottista on myös alettu nykyään käyttää rauniokoirana pelastustehtävissä.

Innasten kasvatteja on mennyt joka puolelle Suomea, sillä heillä on hyvä maine rauhallisten, ei-aggressiivisten koirien kasvattajana. Tälläkin hetkellä muutama pariskunta odottaa vuoroaan, että saavat koiran heiltä.

Selvitys kyselijöistä

– Me otetaan hyvin tarkkaan taustat selville ihmisestä, joka kyselee meiltä koiraa. Paljon on kyselijöitä, jotka ei saa meiltä koiraa koskaan, Rauno sanoo ja Tarja säestää, että yleensä jo soittajan ensimmäiset kysymykset kertovat paljon.

– Tuleeko iso? Tuleeko vihainen?

– Sellaisille ei saisi koskaan myydä rottista, eikä muutakaan koiraa. Sellaisen tavoitteena on tehdä koirasta vihainen.
Innaset ovat yhtä mieltä siitä, että jokaisesta koirasta saa vihaisen ja arvaamattoman, mutta yksikään koirarotu ei rotuna ole vihainen taistelukoira, vaan ihminen on se, joka koirasta tekee sellaisen.

– Kun pennut sosiaalistaa ja totuttaa kaikkeen, ihmisiin ja toisiin koiriin, niistä tulee rauhallisesti käyttäytyviä ja kilttejä. Lapsiin on myös hyvin tärkeä totuttaa heti pennusta, Rauno selittää.

Innaset ovat käyttäneet koiriaan myös luonnetesteissä, joista on saatu hyviä tuloksia.

– Luonnetestissä koiran tulee uhattaessa vastata uhkaan aggressiolla, mutta kun tilanne laukeaa, koiran tulee rauhoittua heti, Rauno sanoo.

Luonnetestissä tapahtunutta

Tarja muistelee tilannetta, jossa luonnetestissä heidän rottikseltaan napsahti nahkainen hihna poikki.

– Se tuomari tuli kepin kanssa kohti ja heilutti sitä ja käyttäytyi uhkaavasti. Kun koira sitten oli vastaamassa uhkailuun ja hihna meni poikki, tämä mies nakkasi heti kepin pois ja näytti koiralle, että ei ole uhka. Koira rauhottui samantien. Hyvät pisteet saatiin, Tarja nauraa.

Tuomarilla oli kuitenkin ehtinyt käydä mielessä, että nyt käy pahasti…

– Vaikka koirat ovat kilttejä ja rauhallisia, ne kyllä vaistoavat, jos tänne tulee pahat mielessä ja käyttäytyvät tilanteen mukaisesti. Kyllä ne laumaansa puolustavat, se on varmaa, Rauno toteaa.

Sitten Innaset kertovat vielä tutustaan, joka oli heidän poissa ollessaan tullut pihalle porttien sisäpuolelle näkemättä yhtään koiraa. Sitten kun hän oli todennut, ettei isäntäväki olekaan kotona, hän oli aikeissa lähteä pois – mutta muutama iso koira oli sitä mieltä, että parempi on, kun odotat isäntäväen tulon.

– Ne eivät päästäneet häntä pois, Rauno nauraa.

– Kaveri soitti mulle, että olettako te kaukana, kun hän ei pääse teän pihalta pois.

Siinä jo kaverilla hikeä pukkasi, mutta varmaan tilanne on naurattanut häntäkin jälkeenpäin.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net