Sari Konttajärvelle Tornionlaaksossa on kaikki tarpeellinen

20.7.2017 06:01 Kari Kaulanen

NIVANPÄÄ – Kun Sari Konttajärvi (o.s. Kyyrö) oli pikkuinen tyttö, hän haaveili ryhtyvänsä isona leipuriksi tai rekkakuskiksi. Haaveet eivät ole toteutuneet aivan yksi yhteen, mutta lukion jälkeen Sari kouluttautui ensin tarjoilijaksi ja sitten kokiksi.

– Rakkaus leipomiseen ja autolla ajamiseen on edelleen jäljellä, Sari naurahtaa ja tunnustaa nauttivansa myös ruuanlaitosta – ainakin silloin kun kiire ei kuiski olan takana.

Sari on kotoisin Hämeenlinnan liepeillä sijaitsevasta kuulusta sahtipitäjästä Lammilta. Sahdista puhuttaessa onkin syytä olla tarkkana, sillä kotiseuturakkaus istuu lujassa: asiaa ymmärtämättömän ei kannata puhua samana päivänäkään Sysmän keltaisesta liemestä ja Lammin tummasta voimajuomasta.

...

– Kyllä minulle oli suuri pettymys kun kuvittelin pääseväni maistamaan serkun häissä pitkästä aikaa oikeaa sahtia ja siellä tarjottiinkin sysmäläistä, Sari harmittelee.

Lammilta Lappiin

Tornionlaaksossa sahti ja sen väri kuitenkin kalpenevat monen ajankohtaisemman asian rinnalla. Sari paljastaa, ettei ole vielä oikein onnistunut innostumaan tornionlaaksolaisten vaimojen lempiharrastuksesta, siivoamisesta.

– Mie siivoan silloin kun on aihetta, en harrastuksesta. Mieheni sanoo, että kumma kun en ole oppinut näinä vuosina siivoamaan, mutta niin siinä vain on käynyt, Sari vakuuttaa.

Kotona näyttää kyllä tosi siistiltä…

Sahtipitäjän tytön päätyminen Pelloon on se tavallinen tarina: pellolaismies lähti työn perässä kaverinsa luo Lammille, ja siellä Anssi Konttajärvi ja Sari kohtasivat toisensa 16 vuotta sitten.

– Ensimmäiset neljä vuotta asuimme siellä, mutta sitten Anssin äiti kuoli ja Anssilla oli kova huoli isänsä pärjäämisestä. Mie olin silloin äitiyslomalla ja tuumin, että sama kai se on asua Pellossa, Sari kertoo.

Ärrällä pellolaiseksi

Eihän se tietenkään ihan sama ollut. Oma perhe, sukulaiset ja ystävät jäivät Hämeeseen kun Sari ja Anssi muuttivat kahden lapsen kanssa Pelloon. Anssia odottivat suku ja ystävät, mutta Sarin ainoat tutut asuivat oman kodin seinien sisäpuolella.

– Välillä on ollut vaikeita hetkiä ja äitiä ikävä. Äiti ei enää oikein jaksa matkustaa tänne, mutta minä saatan hypätä autoon ja hurauttaa Lammille kun sattuu pitempi vapaa.

Äitiysloman jälkeen Sari sai R-kioskilta ensimmäisen työpaikkansa Pellossa. Se osoittautui monin tavoin onnenpotkuksi.

– Ne vuodet kasvattivat minut pellolaiseksi! Siellä tiskin takana opin tuntemaan pellolaisia ihmisiä ja lammilaisittain katsottuna erikoisia sukunimiä. Kyllä minun piti alkuaikoina kysyä nimiä moneen kertaan, kun vuokrasin asiakkaille videoita…

Tiskin takaa hoitoalalle

Sarin päätyminen hoitoalalle oli hänelle itselleenkin yllätys.

– 25 vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että minusta tulisi lähihoitaja. Kai se hoitovietti heräsi sitten kun sain lapset. Pikku hiljaa minussa heräsi tunne, että hoitoala voisi kiinnostaa, ja siellä on töitäkin.

– Kävin ensin kotiavustajakurssin ja sitten tuntui, että tästä voisi jatkaa. Syksyllä 2009 pääsin Rovaniemelle lähihoitajakoulutukseen, vuonna 2011 valmistuin ja jo seuraavana vuonna sain vakituisen paikan Pellon kunnan kotipalvelusta.

Pellolaisesta sukunimestä on ollut arvaamatonta hyötyä asiakassuhteiden luomisessa, erityisesti kotipalvelussa.

– Olen vastannut vuosien mittaan aika monta kertaa kysymykseen ”kenenkäs tyär sie olet?” Asiakkaan ja minun välisen luottamuksen syntymisessä on ollut iso apu siitä, kun olen kertonut olevani Konttajärven Ossin miniä. ”Jaa, on se Ossi meilläkin käynyt”, moni sanoo, sillä appi on ollut Tornionlaakson Sähkön palveluksessa.

Arvokasta työtä kodeissa...

Työ kotipalvelussa on Sarille tärkeä monestakin syystä. Kotipalvelussa tehdään asiakkaasta riippuen erilaisia hoitotyöhön kuuluvia asioita. Joku tarvitsee apua pukeutumisessa, joku toinen ruuanlaitossa tai siivoamisessa.

– Koen tekeväni arvokasta työtä kun voin olla avuksi toisille. Työ on tosi monipuolista ja vaihtelevaa, eivätkä rutiinit ole niin tiukkoja kuin laitostyössä. Myös työkaverit ovat minulle tosi tärkeitä, ja joistakin on tullut jopa ystäviä.

Työyhteisö merkitsee Sarille paljon siksikin, että jokainen haluaa tuntea kuuluvansa johonkin. Koska paikkakunnalla ei ole sukulaisia, on työyhteisö sitäkin arvokkaampi.

– Nykyään minulla on jo useampiakin yhteisöjä, joihin tunnen kuuluvani. Työporukan lisäksi on kuoro: olen laulanut viimeiset viisi vuotta Naiskuoro Revontulissa. Viime vaalien alla lähdin myös ystävättäreni pyynnöstä mukaan kunnallispolitiikkaan. En tehnyt vielä vaalityötä, mutta ehkä senkin aika tulee. Nyt olen kuitenkin jäsenenä elinvoimalautakunnassa.

… ja hieman vaihtelua

Kotihoidon lisäksi Sari tekee melko säännöllisesti sijaisuuksia Meän Kodissa. Se on taas aivan erilaista työtä kuin kotihoito – erilaista, mutta mukavaa. Meän Kodissa on kuusi vakituista asukasta ja intervallihuone.

– Viihdyn sielläkin tosi hyvin. Hoitaja tekee ruuan, syödään yhdessä, siivotaan yhdessä, välillä leivotaan yhdessä tai lauletaan karaokea, mitä milloinkin. Aluksi tuntui kyllä ihan hullulta ruveta keskellä työpäivää laulamaan karaokea, mutta onhan se älyttömän kivaa. Sitä paitsi se kuuluu työhön…

Yksi osa Sarin työtä on Ikätupa-kerhon vetäminen. Mukavaa sekin, kuulemma.

– Ikätupa-kerhossa vietetään aikaa yhdessä aika lailla kerholaisten toiveiden mukaan. Usein laulamme yhdessä, pelaamme ja muistelemme.

Tekniikka avuksi

Hoitotyön lisäksi Sari on myös oman työyhteisönsä tietokonevastaava. Pellon kunta on mukana koko Lapin käsittävässä Toimiva kotihoito Lappiin -hankkeessa, jossa kehitetään muun muassa digitaalisia palveluja ja työvälineitä.

– Meille on jo tilattu kotihoitoon näyttöpäätteet, jotka päästään varmaan ottamaan käyttöön lomakauden jälkeen. Joskus mietin, onko minusta kaikkiin näihin uusiin juttuihin, mutta sitten ajattelen, että ei se ole kuin alkaa.

Haasteisiin pitää tarttua silloin kun ne osuvat kohdalle. Siihen Sari on valmis, ja kokemus on osoittanut uuden opettelun kannattavan.

– Mobiilin tulokin aiheutti vastustusta, mutta oikeasti se helpottaa työtä niin paljon, etten luopuisi siitä enää millään. Ennen kaikki hoitoa koskevat asiat piti kirjata ylös työpäivän päätteeksi, mutta nyt kaikki kirjataan saman tien kun lähdetään asiakkaan luota. Asiatkin ovat vielä silloin tuoreessa muistissa.

Vastapaino työlle luonnosta

Kotihoidossa hoitajan vastuu on suuri. Työssä on päivittäin kyse ihmisten hyvinvoinnista, joskus jopa hengestä. Työpaikalla ei voi olla läsnä vain puolittain, vaan ajatuksen pitää olla mukana työssä ja kulloisessakin asiakkaassa. Ei todellakaan riitä, että hoitaja hoitaa vain pakolliset tehtävät. Myös sielu tarvitsee hoitoa.

– Tässä työssä näkee paljon yksinäisyyttä. Monet asiakkaista eivät pääse ilman apua käymään missään, ja jos naapureistakaan ei ole enää kävijöiksi, on hoitajan tulo tärkeä ja odotettu hetki.

Vaativa työ kaipaa vastapainoa, ja sitä Sari hakee luonnosta. Talvella hiihtoladut houkuttelevat, ja kesällä on ihan pakko päästä räpiköimään raikkaaseen veteen.

– Innostun helposti erilaisista haasteista ja juuri nyt osallistun Ladun ja Polun uintihaasteeseen. Olen pulahtanut tänä kesänä jo kahteenkymmeneen eri lätäkköön, Sari kehaisee.

Neljä tukijalkaa

Ensimmäisen Sarin elämän tukipisteistä muodostavat oma koti ja perhe; puoliso, armeijasta päässyt poika ja yläasteelle lähtevä tytär. Toinen tukijalka on työ, joka tuo elämään haasteita, rytmiä ja mahdollistaa harrastukset. Kolmantena on musiikki.

– Musiikki on minulle tärkeää. Ennen Revontulia harrastin pari vuotta yksinlaulua. Vuorotyötä tekevälle on iso haaste sitoutua harrastukseen, joka on joka viikko tiettynä iltana, mutta aika hyvin järjestelyt ovat onnistuneet. Työkavereillakin on iltamenoja, mutta ei onneksi samana iltana.

Neljäs tukijalka on luonto, joka on auttanut Saria kotiutumaan Pelloon.

– On vaikuttavaa, kun lähestyy Pelloa etelästä ja katsoo Ratasvaaralta kuinka jokilaakso levittäytyy näkyviin. Samalta tuntuu Ritavalkealla kun tulee Rovaniemeltä päin. Silloin tuntee oikein laskeutuvansa Tornionlaaksoon.

– Tornionlaaksossa on erityisen hienoa se, että täällä on vielä selkeät vuodenajat. Varsinkin alkukesä on mahtavaa aikaa, kun pikku ystävät eivät ole vielä heränneet. Syksyisin tykkään käydä marjassa ja sienessä, kun saan samalla liikkua luonnossa.

Tunturihullu sukankutoja

Välillä Sarista tuntuu, ettei hänellä ole aikaa tehdä kaikkea mitä haluaisi. Olisi mukavaa tehdä enemmän puutarhatöitä tai lenkkeillä enemmän, mutta kaikkeen ei ehdi. Asiat pitää pistää tärkeysjärjestykseen.

– Minusta on tullut täällä ihan tunturihullu. Joka kesä minun pitää päästä valloittamaan joku tunturi, mielellään uusi, Sari nauraa.

– Talvella sukkahommat meinaavat vähän riistäytyä käsistä, mutta kesällä ei haluta kutoa. Silloin sukkien kutomiseen tulee luonteva tauko.

Vapaa-aikana on tärkeää päästä liikkeelle, ja koska autoilu on mieluisaa, Sari saattaa välillä hyvinkin innostua ajelemaan lasten kanssa etelään.

– Minulla on tapana tehdä päätöksiä sen kummemmin miettimättä. Nykyään suunnittelen matkoja vähän tarkemmin, sillä sisareni innosti minut harrastamaan geokätköilyä. Suunnittelen pysähdyksiä niin, että voin samalla etsiä kätkön. Olen jopa osallistunut isoon tapaamiseen Kiilopäällä, Sari selvittää.

Geokätköilyoppaan kansilehdellä on tunnuslause, jota Sari haluaa noudattaa: ”Tee sitä mitä rakastat, rakasta sitä mitä teet”. Se sopii niin työhön kuin harrastuksiinkin.

Sari lähtee mielellään pilkille, mutta lohestus ei ole vienyt häntä mukanaan – vielä. Ehkä siksi, että lohensoutu on vielä kokeilematon paikka…

– Tornionlaaksossa on kaikkea, mitä tarvitsen. On puhdasta luontoa, hyvät liikuntamahdollisuudet ja Meän Opistossa on tarjolla vaikka mitä. Oikeastaan ainoa, mitä kaipaan, on uimahalli. Olen itse oikea vesipeto ja uimahalli olisi hyväksi monelle asiakkaallenikin. Vedessä on helpompi liikkua, kun nivelet ovat kipeät ja kankeat.

 

Jaa uutinen:  

Lohijuhla Tissarin sävelin

20.7.2017 06:00 Timo Kunnari

KAULIRANTA – Ylitornion Kaulirannalla pidettiin jälleen vuoden tauon jälkeen perinteinen Lohijuhla, jossa yhdessä tuvan täyden väen kanssa laulettiin kylän maineikkaan opettajan Olavi Tissarin sanoittamia kappaleita ja muita tunnettuja kesäisiä säveliä Jorma Tuokon johdolla.

Esa Rantakeisu avasi juhlan kylätoimikunnan puolesta. Hän toivotti väen tervetulleeksi todeten, että sen verran väylästä on kalaakin noussut, että perinteinen lohisoppa on saatu valmistettua.

Lue juttu Meän Tornionlaakson maksullisesta näköislehdestä sivulta 6.

 

Jaa uutinen:  

Ruotsin Juoksengissa paljastettiin Surmasaajon taistelun muistokivi

20.7.2017 06:00 Timo Kunnari

Muistokiven paljastivat Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist ja maaseutuministeri Sven-Erik Bucht.

JUOKSENGI – Suuren Pohjan sodan jälkimainingeissa koettiin myös Tornionlaaksossa suurta pelkoa venäläisten kasakoiden miehittäessä ja ryöstäessä kyliä pitkin jokivartta. Osa väestä pakeni piilopirtteihin ja toiset kauemmas länteen.

Ruotsi oli häviämässä monella rintamalla sotimaansa sotaa ja Isovihan ajaksi (1713–1721) kutsuttuna Venäjän miehitysaikana pelko oli osa paikallisten ihmisten arkipäivää. Nopealiikkeiset kasakkayksiköt hyökkäsivät myös Övertorneålle 1716–1717.

Yksi uhreista oli pitäjän kirkkoherra Johannes Tornberg, joka surmattiin tammikuussa 1717 Matarengin kirkonryöstön yhteydessä hänen omalla sauvallaan. Tätä surma-asetta säilytetään edelleen samassa kirkossa.

Kasakkajoukot jatkoivat vaurasta jokivartta ylös aina Köngäsen kaivospitäjään saakka, mistä ryöstöjoukot palasivat myöhemmin saaliineen takaisin. Nuori kenttävääpeli Gustav Bucht kasasi paikallisista asekuntoisista miehistä puolustusjoukon, jonka avulla kasakat lyötiin viimeiseen mieheen Surmasaajossa omien tappioiden ollessa vain kaksi miestä. Tälle paikalle pystytettiin nyt Juoksengin kyläyhdistyksen toimesta muistokivi.

Lue koko juttu Meän Tornionlaakson näköislehdestä sivulta 10.

 

 

Jaa uutinen:  

Tornionjoella miteltiin jälleen avovesimestaruuksista

20.7.2017 06:00 Anna-Maria Vainionpää

JUOKSENKI – JUOKSENGI – Yön aurinko, pehmeäksi taittunut valo, kuulakas taivas ja kodinomainen tunnelma nostattivat ihastuneita huudahduksia kansainvälisen uimariporukan huulille. Fantastic, fantastique, super, otroligt fint! Swim the Arctic Circle -kisa lunasti jälleen suuret odotukset.

– Mie en ittekään tiä, mistä ajatus kisasta synty, kisan isä Roland Niska kertoo.

Hän oli ollut huolissaan ihmisten heikosta uimataidosta ja toivoi, että aiheesta kirjoitettaisiin enemmän.

Koko juttu Meän Tornionlaakson maksullisen näköislehden takasivulla.

 

Jaa uutinen:  

Tuomo Ylitalo sai arvoisensa konsertin lapsuuskotinsa pihassa

20.7.2017 06:00 Kari Kaulanen

 

Timo Saarimäki, Tuomo Ylitalo ja tango Noche de Estrellas.

ORAJÄRVI – Esterillä, tuolla sadepisarain tytöllä, on oma paikkansa suomalaisen kevyen musiikin historiassa. Ehkä siksi sateinen perjantaipäivä poutaantui hyvissä ajoin ennen Tuomo Ylitalon 60-vuotista muusikontaivalta juhlistaneen konsertin alkamista.

Ylitalojen kodin ympäristöön varatut parkkipaikat täyttyivät, samoin katsomoon varatut penkit. Eturivissä, kunniapaikalla, istui Ylitalon sisarusparven äiti, 92-vuotias Anna Ylitalo. Tornionlaakson Musiikkiklubin liikkuva esiintymislava oli koristeltu asianmukaisesti, ja ”taiteilijalämpiössä” vallitsi lievästi jännittynyt odotus.

Tuomo aloitti aikoinaan harjoittelun niin, että harmonikka oli pöydällä. Hänen siskonsa veti palkeita ja Tuomo etsi soittimesta säveliä. Tämän historiallisen tilanteen demonstrointi aloitti tilaisuuden.

Konsertin rennon letkeällä tavallaan juontanut Eki Jantunen kutsui lavalle vahvistetun Intro-yhtyeen eli Tuomo, Lasse ja Eero Ylitalon sekä Mika Hietalan ja Timo Saarimäen. Illan ensimmäinen solisti oli Marianne Ylitalo, sisarussarjan nuorimmainen. Hän kertoi Toivo Kärjen tangon sävelin, että Kylätie on hiljainen. Pitänee paikkansa myös Orajärvellä.

Koko juttu Meän Tornionlaakson keskiaukeamalla.

 

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät paikallisuutiset
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
pallonkorjuubn
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net