Meän Tornionlaakso

Asko Sintonen pitää

heikompien puolta

AAVASAKSA – Aavasaksan kupeessa asusteleva Asko Sintonen on ärhäkkä mies. Kun aihe on sopiva, otsasuonet pullistuvat ja kirosanat pärähtelevät puheen lomassa. Varma nakki ovat vanhukset ja sotaveteraanit.
– Linnan juhlat ovat loukkaus Suomen sotaveteraaneja kohtaan! Veteraanien rivit harvenevat päivä päivältä, mutta nähdäänkö heitä juhlissa? Ei toki. Sen sijaan kommentaattorit tietävät kyllä, kuka on suunnitellut minkäkin iltapuvun. Presidentinlinnassa järjestetään 6.12. Suomen suurin muotinäytös sekä vaatesuunnittelijoitten ja -valmistajien markkinointitilaisuus.
Askoa tyrmistyttää myös se, kuinka innokkaasti isänmaata myydään pala kerrallaan venäläisille ostajille. Maata on päätynyt venäläisomistukseen myös sotilaskohteiden läheisyydestä, lentokenttien, tutka-asemien ja linkkimastojen liepeiltä.
– Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi, myös venäläiset saivat mahdollisuuden ostaa kiinteistöjä Suomesta, vaikka Venäjä ei kuulu Euroopan Unioniin. Me sen sijaan emme saa ostaa maata Venäjältä, emme edes omia sukutilojamme. Se on käsittämätöntä.

Isänmaa kaupan

Asko Sintonen tietää mistä puhuu, sillä hänen molemmat vanhempansa ovat kotoisin menetystä Karjalasta, Heinijoelta ja Antreasta. Rajan taakse jääneitä kotitiloja on turha havitella takaisin: ne eivät irtoa suurellakaan rahalla. Kauppa käy vain toisin päin.
– Neuvostoliitto ei saanut Suomea tappelemalla, mutta nyt venäläiset ostavat sen pala palalta. Tontit käyvät kaupaksi erinomaisen hyvin esimerkiksi Tikkakoskelta, mutta päättäjät vain levittelevät käsiään.
Askon mielestä tavalliset suomalaiset ja tavalliset venäläiset ovat hyviä ihmisiä, mutta hallitusten politiikka on toinen juttu.
– Minua ottaa niin helvetisti panhuun, että veteraaneilta ja lotilta otetaan kuusi miljoonaa euroa pois kuntoutusrahoista. Vallassa oleva sukupolvi ei käsitä, että tämä maa on lunastettu aseilla, sisulla ja verellä! Historia tulee vielä toistamaan itseään: kun maat on ostettu, tapellaan taas verisesti.

Raaka-ainepulasta nälkään?

Askolla on sanansa sanottavana myös maatalouspolitiikasta, jossa ei ole hänen mielestään päätä eikä häntää. Seurauksia oli nähtävissä jo joulun alla, kun voi loppui Suomen ja Ruotsin kaupoista.
– Maidon litrahinta on kaupassa suunnilleen sama kuin bensiinin, mutta tuottaja saa siitä vain murto-osan. Pärjätäkseen maitotuloillaan viljelijän pitää laajentaa navettaansa laajentamasta päästyäänkin. Se ei ole ihan halpaa hommaa.
Asko epäilee, että raaka-ainepula tulee vielä yllättämään meidät monessa muussakin tuotteessa kuin maidossa.
– Yksi hullu homma on biodiesel. Nyt niissä maissa, missä on kasvatettu ruokaa, aletaan kasvattaa öljykasveja, joista tehdään biodieseliä. Se johtaa väistämättä nälkään – kaikilla ei tule olemaan rahaa ruokaan. Öljykasvien viljelyssä täytyy pitää järki mukana.

Kallis unelma

Mitä varsinaiseen öljyyn tulee, siitä kahinoidaan kaikkialla, missä USA ”puolustaa isänmaataan”, olkoonkin, että se tekee sen muissa maanosissa. Isänmaallisuuden liekin polttoaineena on öljy.
– Amerikkalainen unelma hyödyntää köyhiä maita, ja unelma elää niin kauan kuin köyhissä maissa riittää rosvottavaa.
Asko uskoo markkinatalouden kaatuvan vielä omaan mahdottomuuteensa. Kreikka on siitä hyvä esimerkki ja Italia seuraa perässä.
– Espanjalla ja Portugalilla on sentään vähän vientiä. Jos minä otan lainaa pankista, siihen tarvitaan vakuus. Ei minun järkeeni mahdu, miten pääministeri voi sanoa, ettei Kreikalta voi vaatia reaalisia vakuuksia! Miksei voida sanoa, että tässä teille miljardi, me otamme Kosin saaren pantiksi?

Pätkiviä yhteyksiä

Asko Sintosen silmät ovat avautuneet myös lähellä oleville epäkohdille. Hänen mielestään erityisesti vanhusväestö on jäänyt avuttomaksi uhriksi kaiken maailman kauppiaitten ja harkitsemattomien uudistusten armoille.
Tolpat kaadetaan ja langat viedään järvikylistä, eikä tilalle tarjota muuta kuin pätkivää mokkulayhteyttä. Ja tietysti konsultointia, mikä on Askon mielestä kallista, käsittämätöntä, eikä johda mihinkään.
– Minut saa täysin pois tolaltani se, että järvikyliin myydään puhelinmyyntinä mokkuloita, jotka eivät edes toimi! Myös läppäreitä kaupitellaan vanhoille ihmisille, jotka eivät näe kunnolla pientä näyttöä. Lisäksi koneissa on kymmeniä täysin tarpeettomia ohjelmia, jotka vain nostavat laitteen hintaa ja tekevät sen käytöstä monimutkaisempaa.
Tietokoneitten suhteen Asko oli aikoinaan hyvinkin vastahakoinen, ja ajatteli, ettei sotke ollenkaan itseään niihin hommiin. Toisin kävi. Ollessaan 1990-luvun alkupuolella Rovaniemen ammatillisessa kurssikeskuksessa sisäjohtoasentajakurssilla Asko pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan tietokoneen ihmeitä.
– Kun mie aikani tappelin, syttyi kipinä. Nykyään rakentelen koneita itse käytetyistä osista. Olen kasannut ja ohjelmoinut tietokoneita – ihan laillisesti muuten – esimerkiksi äidilleni ja hänen ystävilleen.

Väärtin hommissa

Tietokoneet ja huonosti toimivat yhteydet ovat osa laajempaa huolenaihetta. Asko auttelee mielellään apua tarvitsevia ihmisiä, mutta ei yksi mies joka paikkaan repeä.
– Joka kylässä pitäisi olla väärti, joka hoitaisi naapureiden ja vanhusten asioita ilman byrokratiaa. Kunnallisen vanhusten ja vammaisten hoidon laita on vähän niin ja näin. Kyllä järvikyläläinen vanhus toivoisi, että kotipalvelun työntekijällä olisi aikaa istahtaa hetkeksi, juoda kuppi kahvia ja vaihtaa muutama sana. Sosiaalinen kanssakäyminen on ihan nollassa, sillä systeemi on ajettu liian tiukalle.
Askoa ihmetyttää sekin, että kunta valittaa rahapulaa, mutta syytää samalla rahaa mitä omituisimpiin kohteisiin.
– Led-valotauluun ollaan sijoittamassa 13 500 euroa, mutta parin tuhannen euron sijoittaminen vanhusten puuhuoltoon käytettävän klapikoneen ostoon oli niin iso asia, että se piti jättää ensin pöydälle.
Kummastelemisen aihetta riittää siinäkin, että kunta on rakentamassa tietä Kievarin alapuolelle.
– Se ei palvele kuin korkeintaan läheistä huoltoasemaa. Sen sijaan kevyenliikenteenväylää ei saada aikaiseksi tänne Aavasaksalle, missä ihmiset ja koirat lenkkeilevät henkensä kaupalla! Siihenkin saisi varmaan EU-tukea.

Ongelmia luvassa

Lisää ongelmia on odotettavissa, kun pankkiautomaatteja poistetaan ja syrjäkyliltä viedään postipalvelutkin.
– Hallitus vain siirtää autoveroja auton käyttöön kohdistuviksi. Tulee poka kalliiksi lähteä syrjäkyliltä kuntakeskukseen laskuja makselemaan tai käteistä hakemaan!
Askon mielestä myös terveyskeskuksen palvelut on laskettu päin mäntyä.
– Kunta ulkoistaa palveluja, mutta ei arvioi seurauksia. Kuten papallani oli tapana sanoa: kolikolla on aina kaksi puolta. Mielestäni kunnassa ei ylipäätään toteudu demokratia: virkamiehillä on liian suuri valta, ja he päättävät asioista, jotka kuuluisivat valtuuston päätettäviksi.
– Demokratiaa voisi parantaa yksinkertaisesti siten, että valtuutetut kuuntelisivat äänestäjien mielipiteitä, eivätkä sitä mitä vieressä istuva kaveri sanoo. Sellainenhan on äänestäjien pettämistä.

Vihdistä Aavasaksalle

Asko Sintonen on päätynyt Aavasaksalle kotikunnastaan Vihdistä oikaisemalla Sodankylän Kieringin, Rovaniemen ja Pellon kautta. Tosin melkoinen tovi elämästä on mennyt maailman maanteillä rekan rattia pyöritellessä.
– Ajoin rekkaa 33 vuotta, mutta sitten selästä ja niskasta tuli loppu.
Rekkahommien välissä Askolla oli erään kaverinsa kanssa pieni hitsaus- ja pienkonekorjaamo Pellossa.
– Pellossa kukaan ei koskaan kysynyt, että ”kuas sie olet, mistä sie olet poissa?” Siellä kysyttiin vain, että ”voitko sie tehä tämän homman?”
Tietokoneitten sisuksissa möyrimisen lisäksi Asko harrastaa valokuvausta mitä moninaisimmilla laitteilla, myös oikeilla filmikameroilla. Kiinnostus kuvaamiseen on perua hänen Maakansan valokuvaajana työskenneeltä enoltaan Rudi Valtoselta.
– Sain enolta perinnöksi myös vanhan Canonin, jonka olen lahjoittanut ottotyttärelleni. Se menee museoon Tornioon.
Askon kodissa on tilaa myös koiralle ja kolmelle kissalle, jotka ovat isännälleen äärettömän tärkeitä. Kiitoksena hellästä huolenpidosta ne hoitavat kukin tehtävänsä: koira vahtii taloa ja haukkuu vieraat, kissat puolestaan pitävät kartanon ja naapureittenkin pihat vapaana myyristä. Koko eläinkatrasta hallitsee vesikilpikonna Frida, joka puhuu vain ruotsia.

Minna Siilasvuo