Kerrankin kehuja
Tammikuun lopulla vanhempainillassa Pellon yläkoululla me vanhemmat saimme vaihteeksi palsamia vuosien varrella lasten kasvatuksessa ryvettyneen itsetuntomme haavoille.
Rehtori Juhani Salmi on seurannut koulussaan vuosia jälki-istuntojen määrää. Keskimäärin rangaistuksia on vuosittain annettu 40–60 kappaletta. Parina viime vuonna vähän alle 20. Tälle lukuvuodelle vasta neljä!
Salmi totesikin nykynuorten olevan kilttejä ja pääosin hyväkäytöksisiä ihmisiä. Yksi syy kehitykseen on todennäköisesti oppilasmäärien väheneminen. Vähemmän oppilaita, vähemmän rangaistuksia.
Se toisaalta johtaa toiseen mahdollisuuteen: pienessä koulussa opettajat tuntevat kaikki oppilaat, oppilaatkin toisensa, jolloin osapuolten välille syntyy aito luottamuksen ilmapiiri.
Suurissa, kasvottomissa organisaatioissa on vaikeinta huomata ja puuttua esimerkiksi kiusaamiseen, johon Pellon yläkoulussa on suhtauduttu viime vuosina kiitettävän vakavasti. Nuoret saavat koulussa yksilöllistä ohjausta, ja oppivat tuntemaan toisiaan yli ikärajojen.
Päiväkodin, alakoulun ja yläkoulun sijoittumista samaan pihapiiriin pidettiin aikanaan jopa ongelmallisena. Epäiltiin isompien kiusaavan pienempiään, ja nuorten kielenkäytön ja huonojen tapojen vaikutusta lapsosiin.
Itse en ole huomannut ainakaan lasten puheista mitään negatiivista.
Suurimmalla osalla on kuitenkin kotona sisaruksia, joten kyllä elämän eri ikäisten realiteetit tulevat sitä kautta tutuiksi.
Niille, joilla sisaruksia ei ole, yhteisö antaa mahdollisuuden turvallisessa ympäristössä havainnoida ja oppia ymmärtämään eri-ikäisten elämää.
Sen luulisi vain parantavan mahdollisuuksia pärjätä myöhemmin elämässä, ja tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Koulun ja kodin yhteistyö tuntuu Pellossa myös sujuvan. Toki vanhempien ja opetushenkilökunnan tapaamisia ja yhteisiä tapahtumia voisi olla enemmänkin. Aina voi itsekin olla aktiivinen ja ottaa yhteyttä koululle päin.
Vaikka yhteiskunta käy läpi jatkuvaa rakennemuutosta, koululaitos on pystynyt pysymään vakaana ja tehtävänsä mielestäni hyvin täyttävänä instituutiona.
Oma koulu on kunnalle, alueelle ja oppilaalle erittäin tärkeä asia. Kunhan vain muistetaan vielä lukea ne läksyt!
Satu Piispanen
|
Pilkheitä